United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi! luulin, ett'ei kristittyä luomaa Niin suoraa, vilpitöntä ollut toista; Hän oli kirja, johon sieluni Salaiset miettehensä piirsi kaikki; Vikansa niin hän hyveen kiiltoon peitti, Ett' ottamatta lukuun julki-syytään, Tarkoitan suhdettansa Shoren vaimoon, Ei moitteen tahra häneen pystynyt. BUCKINGHAM. Niin, niin, hän oli liehakoivin luikki, Kavalin mies, mik' elänyt on koskaan.
Elon kirkkaassa kevähässä Tai sen syksyssä synkeässä Mihin onneni rakennan? Rakennanko sen lempeen naisen, Hellän, lempivän, uhraavaisen, Viisaan, viehkeän puolison? Ei, ei! Vaikkakin lemmin naista, Lemmin kaunista katoavaista, Ylemmäksi mun kaihon' on! Rakennanko ma onnen' sitten Kiiltoon kirkasten aartehitten? Mihin onneni rakennan?
Lähellä istui sillon Rachel, polvilla ommellus, josta katsahti hän millon Välimeren kaukaiseen kiiltoon, millon taasen leikitsevään lapseen ruohistossa. Siellä kerran ilosena kellahtelin ja nukuin väsyneenä viimein kasvattajani suojaan. Minä muistan sen. Mutta tuo vettä sinä. GIOVANNI. Minä riennän. Mutta aika on liian tärkki, koska aina voimallisemmasti synkeä ääni huutaa nimen Canzio.
Mutta kun vähän on saanut liikkuneeksi Euroopan eri maissa, niin siihenkin kiiltoon pääsee tottumaan. Ystäväni vähältä suuttui, niin tyhmä oli hänestä minun epäilemiseni. Ja minä jo pelkäsin, että nyt häneltä ei enää tule kertomusta mitään; mutta sattui samassa niin onnellisesti, että ihmisliuta rupesi sotaväen jäljestä vetäytymään meihin päin, tunkeilemaan ja ehättelemään.