United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
MARCUS. Suur' Titus, sinä puoli sieluani, LUCIUS. Isä, meidän kaikkein olemus ja sielu, MARCUS. Oi, salli Marcus-veljes haudata Nepaansa kallis tähän hyveen kätköön: Hän kuoli kunnian ja Lavinian tähden.
Jos hän silloin olisi horjahtanut, olisitte tullut perin säälittäväksi ihmiseksi; jos hän vankkana olisi pysynyt, olisitte yhä jääneet köyhyyteenne, kiittäen vain onneanne, jos ei teidän olisi vaimonne hyveen ja kauneuden vuoksi tarvinnut kärsiä vainoa juuri niiden puolelta, joiden suojelukseen olitte luottanut!
Mutta minä, minä pidän asian peräti tärkeänä. Sillä vielä nytkin, kun muistan poikuuteni huikeat päivät niinkuin Aleksis Kivi sanoo herahtaa silmästäni katkera katumuksen kyynel. Jos minun poikana ollessani joku olisi kirjoittanut mahtavan pääartikkelin sanomalehteen kaikista niistä pahuuksista, joita minä ja kumppalini harjoitimme, olisimme varmaan ja arvelematta kääntyneet hyveen tielle.
Wi warseblifwa dygden endast i föresatsen och afsigten med handlingen. Me huomaamme hyveen ainoastaan hänen tekonsa aikomuksessa ja tarkotuksessa. Mutta kun ei ihminen edes tahdo tehdä sitä, mikä on oikein, niin Juteini näkee ihmiskunnan jo kadotettuna; ei mikään omateko auta sitä enää.
Sa tästä ymmärrät, ett' teissä rakkaus on joka hyveen alkusyy, ja siemen jokaisen myöskin teon rangaistavan. Mut kun ei rakkaus voi omaajansa onnesta kääntää kasvojansa, luodut kaikk' itsevihaltaan on varjeltuja. Ja kun ei kuvitella olentoa voi itsekseen, ei Jumalasta irti, evätty Tuot' on vihaamasta myöskin.
Ja jos teemme hädästä hyveen, kuten sanotaan, niin yhtä vähän toivomme terveyttä ollessamme sairaat tai vapautta ollessamme vankilassa, kuin nyt haluamme ruumista, joka olisi tehty yhtä kulumattomasta aineesta kuin timantti, tai siipiä lentääksemme lintujen tavoin.
Näin henkäsi tuo liekki rakkauden ja jatkoi: »Tutkittu jo kyllin tarkkaan on laatu ynnä paino myntin tämän. Mut lausu, onko se sun kukkarossas!» Ma hälle: »On, niin seesnä, ehjänäkin, epäillä ettei voi sen leimasinta.» Syvästä tuosta valohohtehesta soi sanat nyt: »Sa kuinka saitkaan kalliin sen aarteen, jok' on pohja kaiken hyveen?»
Minä, Posthumus, sun tyttäresi tapoin; En, valhettelen, konna; siihen työhön Tilasin konnan pienemmän kuin minä, Pyhäkön varkaan: hyveen templi oli Se nainen, hyve itse. Sylkekää, Kiviä minuun viskatkaa ja lokaa, Kaikk' usutelkaa katukoirat minuun! Posthumus olkoon joka konnan nimi! Halvassa olkoon konnuus! Imogen, Eloni, iloni ja valtiaani! Imogen! Imogen! IMOGEN. Vaiti, vaiti, herra! Kuulkaa.
Kaikkein synkimpäin tapausten rinnalla, joista historia kertoo, esiintyy lieventävinä ja sovittavina jalojen uhrausten, hädän katkerimpina hetkinä osoitetun uskollisuuden ja kieltäymysten muistoja, joita nähdessään sydän sykkii ilosta ja ihastuksesta, samalla kuin synkimmät varjot useinkin ainoastaan kirkastavat hyveen ja kunnollisuuden luomia valokohtia.
Hänt' uskollisuudestaan Näin rangaistaan, ja jumalatar on hän, Ei nainen, kestäessään hyökkäystä, Joll' ihka hyveen valtaisi. Oi, herra, Niin halpa häneen nähden nyt on mieles Kuin ennen säätys! Minä hänet tappaa? Siks että vala, rakkaus, uskollisuus Mua velvoittaa? Ma häntä? Hänen vertaan? Jos hyvää palvelust' on tuo, niin koskaan En hyvä palvelija olla tahdo.