United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
MARCUS. Mies-raukka, niin on surun lannistanut, Ett' oleviksi luulee varjoja! TITUS. Pois ruoat! Tule kanssani, Lavinia; Kamariis käymme; suruisia sulle Ma luen menneen ajan tarinoita. Käy mukaan, poika; sull' on nuoret silmät: Lukea saat, kun minun hämärtää. NELJ
Makuukammiossa hän löysi setripuiselta pöydältä vuoteen edessä nauhalla sidotun ja kuninkaallisella sinetillä leimatun kirjeen. Hän leikkasi nauhat tikarillaan, avasi kaksinkertaisen vahataulun ja luki: "Cethegus Caesariukselle, princeps senatus'ille, senaattori Marcus Aurelius Cassiodorukselta. "Herramme ja kuninkaamme on kuolemaisillaan.
Vaskiparta lykkäsi matkansa tuonnemmaksi, mutta sen sijaan hän tulee hulluttelemaan hurjemmin kuin koskaan ennen ja huvittelemaan sekä kaupungilla että omassa talossaan. Niin, niin! Me olemme valloittaneet maailman, ja meillä on oikeutta huvitella. Sinä, Marcus, olet sangen sorja poika, ja siitä syystä minä niin paljon sinusta pidän. Kautta efesolaisen Dianan!
Niin, tuommoinen se oli seutu, Miss' oltiin riistan ajossa, oo, ettei Siin' ajoss' oisi oltu koskaan, koskaan! Sellainen, miks sen runo tässä kuvaa, Juur' raiskaukseen ja murhaan luontainen. MARCUS. Miks luonto moisen luolan loi, jos mieleen Ei jumalille murhenäytelmät? TITUS. Laps, merkki tee, täss' on vain ystäviä: Tuon Rooman mieskö teki?
Lygian mielestä näytti hän niin kauniilta, että, vaikka hän jo oli päässyt ensimmäisestä hämmästyksestään, hän tuskin sai lausutuksi vastauksensa: "Terve sinulle, Marcus!" Nuorukainen jatkoi: "Onnelliset ovat silmäni, jotka saavat sinut nähdä, onnelliset korvani, jotka saavat äänesi kuulla. Ihanampi on se minulle kuin huilujen ja sitrojen soitto.
"Niin, luulen ettei keinoni petä. Kuulepas, Marcus..." "Mitä sanot, Viisauteni, Atheneni...?" "Muutaman päivän perästä jakaa jumalallinen Lygia kanssasi Demeterin hedelmän." "Olet suurempi Caesaria!" huudahti Vinitius innoissaan. NELJ
Cethegus nyökäytti hänelle päätään ja kääntyi muiden puoleen. Siellä oli Marcus Licinius, Piso, Massurius ja Balbus, jotka florialia-juhlasta alkaen olivat olleet prefektin ihailijoita ja jotka olivat tuoneet mukanaan veljensä, serkkunsa ja ystävänsä. Tutkien Cethegus silmäili joukkoa ikäänkuin jotakin kaivaten. Lucius Licinius arvasi hänen ajatuksensa.
Pois syrjään kaikki! Sinä, setä, tule, Tomulle tälle murheen kyynel suo. MARCUS. Suukosta suukko, kyynel kyyneleestä Tuoss' ota muistoks Marcus-veljeltäsi! Vaikk' oisi ääretön ja määrätön Tää kyynelvelka, kaikki suorittaisin. LUCIUS. Tule, poika, tule; opi meistä, mitä On sulaa kyyneliin.
"Jota he eivät kuitenkaan koskaan opi", tuumi Marcus. "Olkaa kärsivälliset", sanoi Cethegus levollisesti kohottamatta silmiään papyruskääröstä, jota hän piti kädessään. "Te saatte pian ja aivan tarpeeksenne taistella goottilaisten karhujen kanssa. "Muistakaa aina, että taistelu on vain keino eikä päämäärä." "Miten lienee", epäili Lucius.
Voimakas, huumaava tuoksu levisi tästä valkeasta tahmeasta nesteestä. Kaikki joivat tunnustellen. "Jumalien juomaa", huudahti Balbus laskien pikarin kädestään. "Mutta voimakasta kuin sula tuli", sanoi Kallistratos. "Ei, minä en tunne tätä viiniä", sanoi Lucius Licinius. "En minäkään", vakuutti Marcus Licinius.