United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Te toitte pahan vieraan tähän taloon, Leonore", kuiskasi hän levottomasti kuunnellen, mitä salissa tapahtui; siellä kuului Kristina tädin sointuva, heleä ääni melkein keskeyttämättä. "Te ette tietysti voineet aavistaa hänen olevan tuon kamalan, uskottoman Dianan, jonka tähden herra Claudius on niin kovin saanut kärsiä. Varjelkoon Jumala tuon naisen enää saamasta valtaa hänen ylitsensä!

Ja kukin perhe pienoisen Myös "templin" ostaa oman, Kuin tulta kirkkaan, kaunoisen, Suloisen, sievän, soman... Mi päilyy siellä? Myrkky vaan; Se saattaa kolkkoon kuolemaan Sielunkin ruumiin kanssa. He melun suuren nostavat Kuin Efesossa ennen Dianan templin laittajat Miehissä vastaan mennen, Jos kuka näyttää yrittää, Ett' ompi heidän työnsä tää Vain kansan kurjuudeksi. Pois temppelit nuo katalat!

Ehdottomasti johtui minulle seisoessani Efesoksen raunioilla mieleen nämä läpi kaikkein aikojen kuuluvat varoitussanat: "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ett'ei hän lankee." Ja samalla ajatellessani Dianan komeaa temppeliä, muinaisten Efesolaisten kerskaamisen aihetta, elpyi sydämmessäni ajatus: "Mitä on kaikki maailman suuruus ja ihanuus? Ainoastaan tomu ja tuhka."

"Täältä hän pääsee esteettä palatsin portille, jossa portinvartija kysyy häneltä tunnussanaa. "Sen sanon hänelle. "Kun hän on tullut kadulle, rientäköön hän nopeasti Aetiuksen tornille, missä Paulus laskee hänet muurinaukosta ulos. "Muurin ulkopuolella pinjametsässä, Dianan lehdossa, muutaman askeleen päässä tornista Vakis ja Vallada odottavat häntä. "Mutta hänen mukaansa ei saa kukaan lähteä.

TAMORA. Hävytön salateiden nuuskija, Jos mull' ois kehuttu Dianan voima, Niin oiti otsaasi Actaeonin Ma sarvet istuttaisin, jotta koirat Sun uutis-ruumiiseesi hyökkäisivät, Sa röyhkä moukka, päälletunkija! LAVINIA. Anteeksi, arvon rouva, mutta luullaan, Ett' oiva teill' on sarvenpano-taito, Ja varmaan kahdenkesken maurin kanssa Nyt teette kokeita.

Syringin ilo oli oleskella Artemiin eli Dianan kanssa, jonka seurueesen hän kuuluikin. Tälle siveälle, puhtaalle jumala-immelle oli hän pyhittänyt elämänsä toiminensa päivinensä. Tämän seurassa metsästäen Syrinki samosi vuoria, laaksoja, metsämaita, ajellen joutsellaan metsän nopsajalkaista viljaa.

Heidän tarkoituksensa oli kulkea joen poikki Aemiliuksen siltaa pitkin, sentähden he astuivat Clivus Publicuksen kautta ja nousivat Aventinuksen kukkulalle Dianan ja Mercuriuksen temppelin sivuitse.

Kameeleja käveli siinä syömässä, jossa muinoin iloiset ihmiset olivat uhranneet mailman alttarilla ja vaeltaneet synnin huumauksissa turhuuden markkinoilla. Palatessamme kylään vaivaloisen kävelyn jälkeen rasittavassa helteessä tarkastelimme vielä "suuren Dianan temppelin" raunioita, josta ylpeät efesolaiset muinoin olivat kerskanneet.

Selässä riippui neitosella pieni pyssy. Maisteri ei voinut liikahtaa paikaltaan. Taanoiset klassilliset ajatukset olivat hänellä vielä jäljellä: hän luuli tosiaankin näkevänsä itse Dianan. Vaan mitä katselee metsän mieluinen emäntä niin lakkaamatta ylös honkaan? Vait!

DIOMEDES. Se kenen oli, sano? CRESSIDA. Erään vain, Jok' enemmän mua rakasti kuin sinä. Mut pidä, kun sen sait. DIOMEDES. Se kenen oli? CRESSIDA. En sitä sano, kautta Dianan Ja kaikkein hänen neitsyjensä tuolla! DIOMEDES. Ma huomenna sen panen kypärääni Sen kiusaks, jok' ei pois sit' ottaa tohdi. TROILUS. Vaikk' oisit itse perkele, ja tuo Sun sarvissasi, pois se vaadittaisiin.