United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
KUNINGATAR. Ja tappaaksemme kaiken ihmetyksen Ijäksi jääkin. CLOTEN. Mont' on Caesaria, Mut Juliusta harvassa. Britannia On oma maailma; omat nokat meillä, Niist' emme mitään maksa. KUNINGATAR. Minkä onni Soi heidän ottaa meiltä, suo se meidän Takaisin ottaa.
Vihdoin hän kääntyi Lygian puoleen ja rupesi ilkkuvan tyynesti kyselemään: "Oletko puhunut Caesarin kanssa?" "En, Augusta." "Miksi sinä tahdot olla täällä etkä Auluksen luona?" "En tahdo olla täällä. Petronius yllytti Caesaria ottamaan minut Pomponialta. Olen täällä vastoin tahtoani, oi herratar!" "Tahtoisitko palata Pomponian luo?" Viime sanat lausui Poppaea pehmeämmällä ja lempeämmällä äänellä.
Maa tuntui huojuvan heidän tasaisten, raskaiden askeltensa alla, ja ikäänkuin tuntien oman voimansa, jota olisivat voineet käyttää vaikkapa itse Caesaria vastaan, katselivat he halveksivasti katuyleisöä, nähtävästi unohtaen, että useat olivat saaneet marssia tähän kaupunkiin kahleissa.
Pian sota päättyi; ajan pakko heistä Tek' ystäviä; Caesaria vastaan He yhtyivät; mut tämä, jolle onni On suopeempi, ens' ottelulla heidät Italiast' ajoi. ANTONIUS. Hyvä! Pahempaako? AIRUT. Sanoman huonous kertojaankin tarttuu. ANTONIUS. Niin, narreissa ja pelkureissa. Jatka! Minust' on mennyt mennyttä.
"Sentähden, että sanot rajattomasti rakastavasi Caesaria, vaikka vastikään uhkasit yllyttää pretorianit häntä vastaan. Me ymmärsimme sinut kaikki, Caesar myöskin." Tigellinus, joka ei ollut uskonut Petroniuksen uskaltavan lyödä pöytään sellaista valttia, kalpeni, hätääntyi ja meni aivan ymmälle.
Olin sanonut hänelle: voidelkoon hän kynnykseni sudenrasvalla ja istukoon hän kotilieteni ääressä! Mutta hän vain nauroi minua ja kehoitti Caesaria vaatimaan sinua panttivankina hoviinsa ja sitten antamaan sinut minulle.
Jotkut levittelivät sellaisiakin huhuja, että sotamiehet hajoittavat taloja vain siitä syystä, ettei kaupungista jäisi kiveä kiven päälle, eikä suinkaan ehkäistäkseen tulen vauhtia. Tigellinus rukoili joka kirjeessään Caesaria tulemaan Roomaan, jotta hän läsnäolollaan rauhoittaisi raivostuneen kansan.
Hän kävi puhuttelemassa Augustan ensimäistä miestä Rufius Crispinusta ja sai häneltä kirjeen; hän lahjoitti hänen pojalleen ensimäisestä avioliitosta, Rufiukselle, huvilan Antiumissa, mutta tällä toimenpiteellä hän vain ärsytti Caesaria, joka ei sietänyt poikapuoltaan.
AULUS CAECINA: Berenicellä on vihiä isäsi testamentista. DOMITIANUS: Ah, auttakaa minua. Mitä minä sanon heille? Neuvo Aulus, Berenice! SENAATTORIT Y.M. Mitä? Mitä? Mikä huhu se on? Aulus, selitä! Selitä! AULUS CAECINA: Pelkään, että huhussa on perää. Rooma on ilman Caesaria. DOMITIANUS: Vaan minulla on testamentti, jossa minä määrätään Tiituksen myötähallitsijaksi ja seuraajaksi.
Yleisö oli kyllä laulun loputtua hurjasti paukuttanut käsiään, mutta se ei tyynnyttänyt Caesaria, sillä hän oli toivonut saavansa aikaan ihastuksen, joka lähenisi hulluutta. Turhaan hänen ympärillään nyt viriteltiin kiitoshymnejä, turhaan vestalittaret suutelivat hänen »jumalallista» kättään, turhaan kosketti Rubrian punainen tukka hänen rintaansa, kun hän painui hänen kättään suutelemaan.