United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, tuommoinen se oli seutu, Miss' oltiin riistan ajossa, oo, ettei Siin' ajoss' oisi oltu koskaan, koskaan! Sellainen, miks sen runo tässä kuvaa, Juur' raiskaukseen ja murhaan luontainen. MARCUS. Miks luonto moisen luolan loi, jos mieleen Ei jumalille murhenäytelmät? TITUS. Laps, merkki tee, täss' on vain ystäviä: Tuon Rooman mieskö teki?
Minä olen saanut selville sen salaisuuden, että jokainen aikomus onnistuakseen vaatii innostusta ja toivon varmuutta. Jos minä näitä kaiken toiminnan perusvaikuttimia järkähytän, niin samalla katkasen asialta menestymisen mahdollisuuden, riistän toisilta työhalun ja kestävyyden, saatan heidän toimintakykynsä herpoamaan.
Siltä salli kuulustella, Kuinka käypi rynnäkkömme, Onnistummeko hyvästi. KULLERVO. En kysy kylästä mieltä. Tapaukset on minussa. Minusta ne puhkeavat, Kuin väkevä multa tuopi Povestansa paisuvasta Riistan ynnä rikkaruohon. Niin tekoja hautuneita Minusta käteni kautta Puhkeaa terälle miekan. Mitä tietäisi Onervo? KOTRO. Mitä puhkeaa sinusta Tekoja, ne tiedustella Voipi hän jumalten luona.
Vaikka kautta kaulavarren Alas vatsahan valuupi, Kohta päähän korkeneepi, Asti aivoihin ajaksen, Viepi mielen miehen päästä, Ylös syöpi ymmärryksen, Tunnon tuhmaksi tekeepi, Turmelee toenpuhujat, Viepi köyhän kunniankin, Alentaapi arvon kaiken, Viepi riistan rikkahalta, Tavaran talonpojalta, Ottaa puoit porvarilta, Lastinensa kauppalaivat.
Minä riistän hänet siitä sisään, vien hänet saliin, panen hänet sohvalle istumaan ja vaadin, että hänelle pitää tehdä tila vieraskamariin piispan sänkyyn silkkipeitteen alle. Hänen täytyy syödä meidän pöydässä eikä kyökissä. Siitä ei tule mitään, hän ei tahdo eikä äitikään näy oikein tahtovan.
Silloin myös kai syntyi riistan ajon yhteydessä ilmenevä ajamisen nautinto, siihen yllyttäen ja sitä ylläpitäen, lisävoimaksi sen pysyväisenä pidättämiseen, sen voimistuttamiseen. Siitä tuli ei vain velvollisuus vaan hauska velvollisuus, eetillinen velvoitus, pyhä velvoitus.
»Armeliaisuudessa» laulaa Juteini, ivaten eläimille muka armeliasta: »Arwe oli armelias eläissänsä eläwille, hywille ja huonoillekin sukuns' suuren kunniaksi; kerran haukan kynsistäkin päästi wapaaksi wariksen, jonga kunniaan koroitti, ripusti nyt riistan syöjän muille peloks' pellollensa maan ja taiwahan wälille: hirtti warpaista wariksen pitkän seipähän siwulle waakkumahan wainiolla.
"Hänellä on suuri suojelusjoukko mukanaan", varoitteli kuningas. "Minä riistän hänet vaikka tuhannen paholaisen käsistä. "Hildebad, hevosesi! "Voi hyvin, goottien kuningas! "Minä panen tuomion täytäntöön." ENSIMM
Laki kallis, viljavainen, Luojan luoma taivahainen, side yksi ylhäisille, hyville ja halvimmille; kansakunnat liität, laitat vallattoman mielen taitat; villit ihmistöille ohjaat, siveyden vallan pohjaat, itsekkään myös valjun saatat muistamahan isänmaataan! Kaikki, toivoin työstä riistan, auttaat toinen toisiaan, koetella kilvan, kiistan saavat kaikki voimiaan.
Eivät miehet yksitellen hiihtäneet, eivätkä taloittainkaan erän ajoon lähteneet, vaan kaikki heimon miehet yksissä tuumin ja yhteisen neuvonpidon mukaan. Miehissä otukset saarrettiin, nopeasti kävi ajo, kun ajajat vaihtuivat, toiset jälkeen rientäen, toiset vastuuseen ja huonoimmat hiihtäjät kaadetun riistan kotiin kantaen.