United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
ROMEO. Tuo tänne vasara ja murtorauta. Seis, ota kirje tuo ja muista, että Sen varhain aamull' isälleni laitat. Minulle soihtu anna. Henkes tähden, Jos mitään näet tai kuulet, loitoll' ole,
Ajatteles nyt, jos sinä laitat kotisi miehellesi vallan sietämättömäksi, niin se voi käydä niinkin, että miehesi mieltyy ravintola-elämään taas, niinkuin nuorena miehenä ollessaan. Nyt hän ei juo, mutta sinä, tietämättäsi, laitat hänestä juomarin. LIINA. Siinä suhteessa olen levollinen. Kaarlo ei unohda koskaan hyvän puolison velvollisuuksia. ANNA. Velvollisuuksia!
Mitä kahden keskistä teillä on mitä jo vaan? MIKKO. Anna Liisa, sinä laitat hänet nyt menemään, taikka tästä tulee toinen kurssi. JOHANNES. Oletko sinä hulluna, mies? MIKKO. Kuulitkos, mitä minä sanoin? ANNA LIISA. Tee hänelle mieliksi, Johannes. Mene vähäksi aikaa toiseen tupaan. JOHANNES. En ymmärrä sinua. Eikö minun pitänyt olla täällä sinulle tukena?
Isä on ehkä oikeassa, vaan minkä näköinen olin seitsentoista vuotiaana, sen voitte nähdä pienestä kuvasta, joka on isoisän metaljongissa. Sen mukaan on Enni laiteltava sanoi Elise päättävästi vaan nyt meidän itsekunkin pitää ryhtyä työhön osaltaan. Sinä Juhani laitat kehyksen, se ei suinkaan ole suuri vaatimus tulevalle arkkitehdille?
Itse tarvitset omasi, Kun oman pesäsi laitat. KULLERVO. Untamon pesätilalle Käy'ös, Kotro, raatajaksi. Muut otatte muita maita Samalta salon alalta, Näitten niemien nenistä. Osa käy keralla Mutrun Kalervon kalavesille. Sielt' osanne ottakaatte Luota viehkeäin vesien. Sovinnossa, suosiossa Viljelkää perintömaita Satoisiksi, suotuisiksi. Minut jättäkää iäksi Oman onneni poluille, Kysymättä kulkuani.
Kun sinä arvostelet sanahelmin ja kukkivin kielin niin runoniekaksi sun luulevi kansa ja maa, vaan kun lauluja laitat taas, sitä mieltä on kaikki, että sä pohjaltas sentään kriitikus oot. ER
Nouse elämään, ole huoletta, sinun elämäsi minä valaisen ja sinun tulevaisuutesi minä laitan loistavaksi, elä pelkää herätä, lapsukaiseni, sydänkäpyseni, nouse! Sofia, Lisbeta. Minä jo pukeudun ja tulen tuossa tuokiossa: Mitä sinä laitat loistavaksi? LISBETA: Päärlyillä ja helmillä koristat minun kaulani ja rannerenkailla minun käteni. SOFIA: Ja sidon kruunun sinun päähäsi.
Sen kumminkin tunnen, että me kaksi emme sovi yhteen. RISTO. Herra tule ja puserra, onko hän menettänyt järkensä? KATRI. Mitä sinä ajattelet, Johanna. Vallanhan sinä laitat itsesi ihmisten naurettavaksi. LAURA. Vastikään vihiltä päässyt ja nyt jo tahtoisi erota miehestään. Ei semmoista ole ikipäivinä kuultu. LOTTA. Ja mokomastakin syystä sitten. Hullun naikkosen tähden.
Riittakin oli vähällä itkeä, enemmän kumminkin matkimisen halusta kuin suorastaan myötätuntoisuudesta rouva Kortmania kohtaan. Sinä ilmaiseksi laitat nämä sukat? Kuinkas muuten. Olis vaan rahaa, niin tekisin useampia paria... Se päivä valkeni, jolloin Lopo oli vapaa. Hän oli sitä odottanut, tuota keskiviikko-aamua, niin hartaasti, ettei paljon muuta voinut ajatellakaan.
ANNA LIISA. Ei se ole sinulta kauniisti tehty, Mikko, että laitat ikävyyksiä semmoiseen taloon, jossa sinua aina on kohdeltu hyvyydellä. Täytyy sinun itsesikin se myöntää, jos tarkemmin ajattelet. MIKKO. Sinäpä kun et kohtele minua samalla hyvyydellä kuin ennen. Siinähän se on. ANNA LIISA. Minä annan sinulle rauhan, tee sinä samoin minun suhteeni. MIKKO. Viis' rauhasta!