United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
SOFIA: Voi lapsi, kuinka vähän tiedät omasta isästäsi. Koko tämän läänin aatelisto hänen täytyy lyödä alas. Ne ovat kaikki sekä oikeuden että hänen vihollisensa. LISBETA: Mutta luuletko, että se olisi kuningattaren mieleen. SOFIA: Kuningatar ei sydämmessään mitään niin toivo, kuin että semmoinen mies ilmestyisi.
Isänsä kanssa alituisilla kauppamatkoilla on hän aina elänyt vaan talonpoikien seuroissa ja heidän kömpelöt tapansa ovat häneen tarttuneet. Mutta se ei merkitse mitään. Kun Samuel Cröell kerran kasvaa suureksi, niin hänen kömpelyytensä muuttuu muodiksi ja sanotaan hienoksi. Hänen sydämmessään on aateliuden lunnassana. LISBETA: En ymmärrä mistä se voisi näkyä.
SOFIA: Niin, niin, lapseni, minun sydäntäni kouristaa, kun ajattelen teitä kahta. Kuinka toisin on kaikki käynyt! LISBETA: Ja kuitenkin luulit voivasi edeltäpäin laskea kaikki. Sinä tiesit jo nimenkin: Rosencröell. Rosencröell! SOFIA: Niinpä niin Rosencröell! Ei kaikki ole vielä menetetty. LISBETA: Minä en jaksa toivoa enää.
Voi äiti, olethan sinä hellä minulle? SOFIA: Lapseni, älä pelkää. Sinun tähtes kaikki, sinun tulevaisuutes tähden! Entiset. 1 ja 2:nen jousimies. Talonpoika. Ei kukaan ole mitään huomannut. LISBETA:
Niinkun kyykäärmeen minä musertaisin hänen päänsä ja muserrankin, Lisbeta, Väkivaltaa vastaan väkivalta! LISBETA:
SOFIA: Se kaikki on samaa siellä suuressa valtakunnassa. Kysymys on vaan siitä, kuinka siirtää hänet pienistä oloista suuriin. Ja sinä näet, että hän nousee niinkuin kotka pilvien tasalle. LISBETA: Isä?! SOFIA: Yksi häneltä puuttuu. Hän ei tahdo tietää Luteruksesta eikä Kustaa Aadolfin sankaritöistä Saksanmaalla, juuri siitä, joka täyttää kaikkien tosiylimyksien mielen.
LISBETA (Tulee Sofian luo, joka suutelee häntä otsalle; istuu syömään.):
LISBETA: Kuinka kauan olen unissani jo kuullut sinun kutomisesi, ja se on tiedätkö minulle ihan kuin unijuomaa ollut, on niin turvallista ja nukuttaa niin hirveästi! SOFIA: Lisbeta, aamurukous? LISBETA: Ah, olin unohtaa. SOFIA: Mitä rukoilevat hyvät lapset aamusin? LISBETA: Isän edestä, äidin edestä ja Ruotsin valtakunnan edestä.
LISBETA:
SOFIA: Siitä tavasta, jolla hän kohtelee vihollisiansa, siitä tavasta, jolla hän säälimättä musertaa heidän aikeensa ja samalla antaa heille anteeksi kaikki parjaukset häntä itseänsä vastaan, siitä, että hän on rohkea, että hän on leijonan rohkea. LISBETA: Se on voinut näkyä vaan meidän pienissä oloissamme raatihuoneen edessä ja pormestaria vastaan.