United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
SOFIA: Kolme pitkää vuotta ryövärien ja murhamiesten seurassa, vankilan holvissa, jonne ei milloinkaan aurinko pääse. Kolme pitkää vuotta! LISBETA: Niin, äiti, »kolme pitkää vuotta»; mutta kuinka monta pitkää vuotta olen minä kulkenut kuin vangittuna, tietämättä tulevaisuudestani, toivon ja epätoivon välillä! Niitä on enemmän kuin kolme. Pian olen Jöranille jo liian vanha.
SOFIA: Kun olen unetonna valvonut ja ajatellut sinun tulevaisuuttasi, niin ovat pienimmätkin seikat olleet tuhansin kerroin mielessäni. Tämä nimi tuli itsestään ajatuksiini, niinkuin olisi sen joku sanonut. LISBETA: Ja kaikki on niin käyvä, kuin sinä olet ajatellut. SOFIA: Ihmisten kohtalot ovat, lapseni, kaikkivaltiaan kädessä.
SOFIA: Minä olen herättänyt hänessä sen suuren, joka on hänet aateloitseva. Hetki vielä ja tuli on leimahtanut, eikä Suomessa kohta kerrota muusta kuin hänestä, Samuel Cröellistä. LISBETA: Kuule! Siinä on Jöran! SOFIA: Oletko valaissut etehisen? LISBETA: Olen, olen. Sinun kirjeesi olemme saaneet ja tiedämme vanhempiesi vaatimuksen.
LISBETA: Sinuun panen kaiken toivoni, sinä tee kaikki, me emme voi mitään ilman sinua. SOFIA: Kohta voi näyttää, niinkuin me olisimme häviön partaalla ja ihmiset tulevat laulamaan meille hautausvirsiä; LISBETA:
SOFIA: Täällä on paljon, mikä ei ole niinkuin ylimyksillä. Ainoastaan nuo muutamat esineet vanhempieni kodista ovat todellisesti hienoja. Kaikki muu muistuttaa enemmän Viron saksalaisia kuin vanhaa Ruotsia. Mutta se saa kaikki olla toistaiseksi näin. Me emme muutu aatelisiksi, jos muutamme huonekalut. Ei, Lisbeta. Sillaikaa kuin sinä vielä nukuit, tein minä päätökseni.
LISBETA: Mutta eihän jokaisesta voi kuitenkaan tulla aatelismiestä. SOFIA: Niin näyttää ainoastaan ulkoapäin. Mutta minä sanon sinulle: melkein jokaisella on jotakin semmoista sydämmeen kätketty, josta voi synnyttää aateliuden. Ainakin Samuelissa on sitä. Se täytyy vaan oikein löytää. Ja minä olen löytänyt. Hänen käytöksensä on tosin hiomaton.
Ja minä luulen, että kohta sen löydän. Ehkä olen jo löytänytkin. LISBETA: Oi, äiti, kuinka paljon sinä olet ajatellut! Minua oikein pelottaa. SOFIA: Sinun tähtesi päivin, sinun tähtesi öin, oma lapsukaiseni. Malttia vaadin vaan sinulta ja Jöraniltasi. Tässä tulee tapahtumaan suuria asioita, tai ei mitään, ja silloin kaikki jää entiselleen. LISBETA: Kaikki jätän sinun haltuusi. Ah, se on Jöran!