United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kyllä minuun kävi kipeästi, kun ei minun sallittu sanoa isästäsi hänen omassa kirkossaan niitä muistosanoja, jotka olisin tahtonut sanoa.
Olet ollut niin yksin. Nyt saat vähän seuraa ja ehkä turvaa, jos tarvitset." "Mitä nyt tarkoitat, isä? En kaipaa seuraelämää enemmän kuin sinäkään, ja tietääkseni en ole minkään turvan tarpeessa myöskään." "Hm se on totta se on totta eikä sinulla turvaa ole ollutkaan ei ainakaan isästäsi, tyttö raukka. Me olemme olleet kaksi erakkoa, joilla kummallakin on ollut oma maailmansa.
Tahdotko tulla vähävaraisen miehen vaimoksi? Kuinka? Luuletko isäni... Mitä isästäsi! Tahdotko tulla vaimokseni? Voi, Taneli, sinä et tunne isääni. Hän saattaa tulla hirmuiseksi. Kyllä me hänestä selviämme, usko pois. Minun täytyy totella isääni, minun täytyy. Minä tiedän, että hän tahtoo parastani, vaikka hän onkin niin suurta onnettomuutta minulle tuottanut. Kyllä minäkin sitä uskon.
Voi, minä puhun teistä, isä, koska herra sitä on pyytänyt. Hän on runoniekka, herra! En soisi, kultaseni, vastusti Lamppu, hetkeksi muuttuen vakavaksi, tämän herran saavan semmoista käsitystä sinun isästäsi. Sillä se näyttäisi siltä, ikäänkuin minä itkumielisenä katselisin tähtiä ja kysyisin niiltä, mitä ne tekevät.
MIILI. Odota, minä tuon sinulle lasin vettä. Kas tässä! VILANDER. Kiitos! Miili, elä jätä minua. Pidäthän sinä toki vähän vanhasta isästäsi? MIILI. Rauhoitu, rauhoitu nyt, pappa kulta. NELJ
»David, poikaseni», sanoi hän, »sinun ei pitäisi puhua kanssani isästäsi. Siinä syy.» Hän istuutui hetkiseksi, yhä vain vapisten ja silmiään räpyttäen. »Hän oli minun ainoa veljeni», lisäsi hän ei kuitenkaan lämpimästi otti sitten lusikkansa ylös lattialta ja rupesi jatkamaan keskeytynyttä syöntiään, mutta yhä vain tutisten.
"Mutta siinä on kuitenkin jotain lohdutusta kun tietää edes syntymäseutunsa, kun muistaa edes yhden nimen, yhdet kasvot. Sanoithan vast'ikään kertoessasi minulle isästäsi ja äidistäsi: 'Minä näen heidät vielä edessäni. Minulla ei ole sitäkään onnea. Ja kuitenkin, kuinka usein ovat silmäni ajatuksien avulla ja unissa kokeneet tunkea tuon sumun läpi, joka minua ympäröi!
"Isäni oli sangen oppinut, vaikka hän oli ainoastaan kaupustelija-juutalainen, hän osasi talmudin ja lakikirjat ulkoa ja noina pitkinä talvi-iltoina, jolloin me pimeässä istuimme ja nälkää näimme, kertoi hän niin monta ihanaa asiaa, että tuntui oikein valoisalta pimeässä kammarissamme eikä tiennyt nälästä mitään". "Puhut isästäsi, niinkuin häntä enää ei olisikaan. Onko hän jo kuollut?"
Tässä perheessä ei suinkaan puhuta ihmisistä muuta kuin hyvää, ja siitä on ollut seuraus se, että vanhuskaan ei ole muuta kuullut kuin hyvää. "Vähää ennenkuin sinä tulit", sanoi vanha kylätuomaritar, "lakkasimme juuri puhumasta sinun isästäsi ja minun miesvainajastani.
»Siinä ei sinun ole isästäsi esimerkkiä ottaminen; parempi olisi ollut ja enemmän olisin rakastetun äitivainajasi mieleen taipunut, jos olisin nuorempana nainut, ja 'silloinpa seppäkin takoo, kuin rauta on kuumana, ja rakkaus syämmihin syttyy ain' nuoruuden aikana'».