United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaupungin täyden on Volumnia väärtti Senaattoreita, patriiseja, konsuleita, Ja tribuuneja teidän kaltaisia Maan, meren täyden. Hyvin rukoilitte Te tänään; tuhat moista päätä aamull' Ei riunaa maksanut. Mik' ilo! Kuulkaas! SICINIUS. Kostjumal' ensinkin sun uutisestas; Minulta lisäks kiitos! SANANSAATTAJA. Meillä kaikill' On suureen kiitoksehen suuri syy, SICINIUS. Lähellä ovatko he?
Ja huonehess' on niinkuin salainen tenho ois, kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois: värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa, ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa. Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää, punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää, ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat, ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat.
Yöpynyt Foiniks vanha on sinne, kun pyysi Akhilleus, laivoin aamull' että hän lähteä vois kotimaalle, itse jos mielii, sill' ei hän toki pakkoa panne." Lausui noin; mut vait oli muut, ihan ääneti istui hämmästyin, sanat sankarin nuo näet täynn' oli uhkaa.
"Mikä on nimes?" huudahti hän. "André!" "Mist' olet kotoisin?" "Kautokeinosta." "Löytyykö Kautokeinoss' useampia ihmeolentoja kuin sinä?" "Ei," vastasi André. Sinähän puhut ranskaa, sinä puhut venättä, minä tahdon päästä sinne, minun pitää päästä sinne! Milloinka matkustat?" "Aamull' ani varaksin." "Kenen kera matkustat?" "Isäni kera." "Osoitas minua hänen luoksensa," sanoi venäläinen.
Pois tulkaa! Keisarin jos hoviin mahtuu Kaks morsianta, niin, Lavinia, sinä Ja ystäväsi olkaa vieraani. Tää, Tamora, on rakkauden päivä. TITUS. Jos majesteetin halu huomenna On tulla pantterin ja hirven ajoon, Niin aamull' ääness' ovat koirat, torvet. SATURNINUS. Ma tulen, Titus; siitä kiitokset! TOINEN N
Hymyilin hänet tajultaan, ja taasen Ens' yönä tajuun hymyilin, ja sitten Makuulle aamull' yhdeksältä juotin, Puin hänet tanuun, hameeseen, ja itse Philippiläisen voittomiekan otin. Virkistävä sade Nyt vala korvaani, se muuten hiukee. AIRUT. Oi, rouva, rouva, CLEOPATRA. Antoniusko kuollut?
Taivas, ellös viekö maasta Tuota viatonta pois! Tääll' ois monta autuasta, Monta puhdasta jos ois. Naapurihin Tuomo aamull' astui Iloissahan, hyppyhynkin valmis; Vuorotellen vihellys ja laulu Tuomon suusta hilpeästi raikkui. "Miksi, Tuomo" emäntä näin kysyi "Läikkyvi nyt ilos' yli laitain?
Möttöseen noin ratsasti, satulaansa tuijotti, käden pisti rintapieleen, muistunut ei piippu mieleen. Mitä siinä miettikään, sit' ei tultu tietämään, yksin neuvotella mahtoi, väki kulki, kuinka tahtoi. Lintulahteen tultuaan olkikuvon pyysi vaan, unta vaivoistansa halaa, suu ei maista ruoan palaa. Näin hän päätti päivän tään; hieman levähdettyään aamull' oli, kolmen mailla, kohennut jo koko lailla.
Aamull' Idaios tykö laivain kaarevalaitain menköön, viestit Aleksandron, sodan syyn tämän, kuulkoot Atreun poiat hält', Agamemnon kuin Menelaos. Mielevän kuulkoot myös sanan, laata jo ett' asemelskeen sallisivat siks aikaa kuin väki vainajat polttaa. Sitten taas soditaan, kunis saattaa sallima vihdoin taistelon päätökseen, suo voittaa jompienkumpain."
Ennen iltaa ensi kerta taisteltiin, paon päivä voiton päiväks muutettiin; aalto ajeltu taas taapäin kuohahtaapi, virta kääntyy, vainottu nyt vainoaapi. Miehestä käy mieheen sana riemuinen: "Aamull' olkaa valmiit lähtöön jällehen! Väki, kuormat kuntoon illan kuluessa, reippaast' etelähän aamun koittehessa!" Kaikk' on tehty, yö jo joutuu, nukutaan; nuori Blume vänrikki ei maannut vaan.