United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ken puhuu paikasta siis siitä, älköön Ascesiks sitä mainitko, ei kyllin se sano, sanoo vasta oikein: Itä. Tyyssijastaan se viel' ei loitoll' ollut, kun alkoi maan jo tuta antaa voiman hänelle suodun suurta lohdutusta. Jo nuorna näät hän riitaan joutui kanssa isänsä vuoksi naisen, jolle ovet kaikk' kiinni ovat niinkuin kuolemalle.
Ken puhuu paikasta siis siitä, älköön Ascesiks sitä mainitko, ei kyllin se sano, sanoo vasta oikein: Itä. Tyyssijastaan se viel' ei loitoll' ollut, kun alkoi maan jo tuta antaa voiman hänelle suodun suurta lohdutusta. Jo nuorna näät hän riitaan joutui kanssa isänsä vuoksi naisen, jolle ovet kaikk' kiinni ovat niinkuin kuolemalle.
Koet uutta alttiutta siinä multa. Mit' arvaat, veikkonen? Vai ahdas piiri tää! Kas tuonne! loitoll' onhan toinen pää. Rivittäin roihuu varmaan tuhat tulta. Ne tanssii, lempii, juttuu, syö ja juo. No parempaakos kurja mailma suo? FAUST. Aiotko, esittääkses meitä, Nyt velhona vai perkeleenä näytteleitä?
Loitoll' istuvat, katselemaan vain tyytyvät kaukaa kumpikin. Toisen on ain' Afrodite taas hymyarmas vierell' auttaen, pois tuhosurmat torjuen hältä; varjeli nytkin, vaikka jo itse hän kuoloa vartoi. Vaan toki voiton sai Menelaos, mies sotimieli; siispä on meidän miettiminen, mitä tässä nyt tehdä, taas sota turmiokasko ja tuima jo taistelo nostaa, vai viha viihtää pois, sopu kumpaisillekin tuottaa.
Hekkuman ei ruusut tielläs puhkee; Kunnian ja lemmen lippu uhkee Loitoll' liehuu korpi-polultas; Riemun leudot palsamiset tuulet, Maljan mahlat, immen ruusuhuulet Sairaan virkistää ja orjaa tenhoo, Ah, vaan sun ei tenhoo rintoas. Mikä palkinnee sun vaivas? mikä? Jäseneskö, joita sorsi ikä, Vai tuo kaipuu määrään saamaton?
Siis tiedä, että liian loitoll' oli minusta ahneus, ja tuopa liika tuhannet kuut nyt kiusannut on mua. Ja jos en ohjannut ois oikein mieltäin, kun luin sen kohdan, missä huudat sinä kuin ihmisluontehelle suuttuneena: 'Kirottu kullan nälkä, kunne johdat maan päällä, ah, sa kuolevaisten himot! vihaista vieläi taakkaa vyöryttäisin.
ROMEO. Tuo tänne vasara ja murtorauta. Seis, ota kirje tuo ja muista, että Sen varhain aamull' isälleni laitat. Minulle soihtu anna. Henkes tähden, Jos mitään näet tai kuulet, loitoll' ole,
Hänen päänsä irti leikattuna, Joukon päämies peitsen päähän pisti, Huohotellen joukkoineen sielt' ajoi; Kaksikymment' oli tullut niistä Kuusi läksi, yksi haavan kanssa. Mutta synkän metsän polkutietä Saapui surmatuiden vanha isä. Eipä poikain mentyä viihtynyt hän Tuvassaan; hän läksi aseetonna Neuvomaan heit' oikein ottelussa. Nyt hän näki ratsumiesten retken Kun ne loitoll' ajoi nelistellen.
Siis tiedä, että liian loitoll' oli minusta ahneus, ja tuopa liika tuhannet kuut nyt kiusannut on mua. Ja jos en ohjannut ois oikein mieltäin, kun luin sen kohdan, missä huudat sinä kuin ihmisluontehelle suuttuneena: 'Kirottu kullan nälkä, kunne johdat maan päällä, ah, sa kuolevaisten himot! vihaista vieläi taakkaa vyöryttäisin.
Viel' loitoll' ompi matkan määrä. FAUST. Niinkauan kuin mua polvet kantaa, Tää ryhmysauva mulle kyllin on. Mut hauskemp' oisi polku väärä Kuin retki polveton ja vaiheeton. Ah! kiertää laakson sokkeloita Ja nousta sitten kallioita, Joist' aina lähteet hyrskii kirmaten Se hauskutus on retken tämmöisen.