United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
TAINA. Täsmälleen tänä kevänä, Tämän kevätpäivän päälle Täytät vuotta kuusitoista Kukkana isäsi mailla. Siksi nyt sua somistan, Kultaseni, lintuseni. Laitan kuin kevättä luonto Soreaksi, sointuisaksi, Mainioitten morsioksi, En kotihin ryöstölinnun. AINO. Olen lapsi morsioksi,
Minä aion nyt tunnustaa Mashkevitshille olleeni Saksassa turhahan minun muuten on sitä enää kieltääkään ja kun V:tä vastaan ei ole muuta kuin yksi, nimittäin Ahlstedtin tekemä ilmianto, laitan minä tunnustukseni siihen muotoon, että tuo Ahlstedtin ilmianto tulee sen kautta osotetuksi valheeksi. Hän esittää minulle yksityiskohtaisemmin suunnitelmansa.
Mitä sinä tänne lähditkään, kun vielä kuuluit mielelläsi lähteneen! Voi onnetonta, kuinka itkee! No, jo minä jotakin ... en minä kestä kuulla. Ole sitten Herran nimessä täällä, missä olet, minä laitan Anjan tuomaan, mitä tarvitset. Eukko riensi pois, Marja rauhoittui vähitellen, antoi lapselleen rintaa ja istui sitä soudattamaan. Vai semmoinen sillä oli isäkin, ajatteli hän.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Ei ole tässä nuorisossa tuon on soiton soittajaista; joko Pohjola paremmin saisi soiton soittamahan, josp' on laitan Pohjolahan." Siitä vanha Väinämöinen laittoi soiton Pohjolahan; soitti pojat Pohjolassa, soitti pojat jotta piiat, ei ilo ilolle tunnu, eikä soitto soitannolle.
Vielä luulen viimeiseltä, Toivonpa toden perästä Purevamme yhtä puuta, Yhtä kääntävän käpyä. Sitten laitan laadullisen, Virren paljoa paremman, Jota laulan lapsineni, Kiukuttelen kultineni. MIETELMI
"En nyt toista annakana, en mä työnnä tyttöäni nokiesi nuohojaksi, karstojesi kaapijaksi. Ennen työnnän tyttäreni, laitan lapseni vakavan koskehen kohisevahan, palavahan pyörtehesen, Manalan matikan suuhun, Tuonen hauin hampahisin." Siitä seppo Ilmarinen murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa, käänti päätä käiväräistä. Itse tunkihe tupahan, alle kattojen ajoihe.
Jos olisitte minulle aikomuksenne ilmoittaneet, olisin ollut valmis teitä auttamaan Olkaa huoletta! Kyllä minä laitan niin, että saatte olla rauhassa. Liisa. Minä olen myöskin jo pakolainen! Wasjka. Onko tullut ilmi jo, kuka hänet sieltä päästi? No, olkaa rauhassa! Juhana. Tuossa on juomarahaa. Wasjka. Vaikk'en rahan edestä sitä tee, ei sekään haitaksi meikäläisille liene. Hyvästi nyt taas!
Olkaa vaan varoillanne ja tehkää niinkuin äsken jo sanoin. ROINILA. Ettäkö laitan Maunon meiltä pois? OLLI. Niin; ja naitatte sitten tyttärenne toiselle. ROINILA. Hm. Mutta kenelle? OLLI. Vaikka minulle. ROINILA. Sinulle? Ole nyt. OLLI. Ei maar', oikein totta. En ole aivan tyhjä mies minäkään. Sainhan sedältäni periä hyvän talon, niinkuin tiedätte.
Kun Onni oli päivällisen syönyt ja sitten puutarhaan lähtenyt, huomasi hän pikkusisarensa olevan hommassa hänen työpaikallaan. »Mitä sinä minun saveani...!» huusi hän. »Laitan kukkoja kuten sinäkin,» vastasi pikku tyttö. »Mene matkoihisi siitä!» virkkoi ankarasti Onni. »Hyvähän sinun olisi toisen savesta...!» Ja hän ryhtyi jatkamaan innokkaasti työtänsä.
Et saa sä heidän surmaajakseen käydä. Se onnettoman tuskaa lieventää, Kun kohtalonsa tuomion saa kuulla Armeliaasti, säälin huulilta. Ma kovan tehtäväni itse teen, Jos vaikka vanha sydämeni särkyis. Ma kaikin voimin koetan noitten raukkain Eduksi toimia. Mä itse kirjeen Paaville laitan; luvan heille hankin Mä tästä niin kuin tuostakin. KNUUTI. Ei ole Sit' ajattelemista, armas herra!