United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli tenhoa ilmassa, tiesin ma sen, mut ett' ero oisi niin tuskallinen, ei arvata saattanut kukaan; ma pelkään, sun öin sekä päivin ma nään, mut ennen kuin loihtusi lankahan jään, vien kultaiset muistoni mukaan. He asuivat kaikessa rauhassaan, he raatoivat, tekivät työtä, tulet hehkuvat heidän tehtaissaan ylt'mpäri valkaisi yötä; he padoin sulkivat valtameren.
Mutta pappi sanoi, ettei hän ota sitä pukua päällensä. "Mutta onhan nyt rippi ja Herran ehtoollinen," muistutti unilukkari, "ja teidän, herra pastori, on vieminen muassanne kalkki Herran pöydälle." "Kalkin minä kyllä vien," vastasi herra pastori, "mutta kasukkaa en minä kanna selässäni." "Kalkki ja kasukka kuuluvat yhteen, sen verran kuin minä eläessäni olen nähnyt kirkonmenoa."
Minä vien tämän pullon takaisin samaan nurkkaan, jossa se olikin, etkä saa siihen koskea", sanoi Helmi ja teki niinkuin oli uhannutkin. "Nyt lähdetään meille, setä, eikös niin?
Herra kylätuomari vai herra varusmestari Neitokainen, jollei hänellä ole mitään sitä vastaan: herra varusmestari on minusta paremmin mieleen. No, herra varusmestari, tässä on minulla kirje herra majurilta emännälleni. Vien sen kiireesti sisään ja tulen kohta takaisin. Tahtooko hän ehkä olla niin hyvä ja odottaa täällä sen aikaa? Haluaisin kovin mielelläni jutella hänen kanssaan enemmänkin.
Ilmatkin olivat jo lauhtuneet, ja ensimmäisten kevään oireiden mukana heräsi minussa vanha levottomuus, joka ajoi uusiin seikkailuihin. Kaikenlaisten vaiheiden ja pikku seikkailujen jälkeen joudun jälleen Turkuun, jossa ruhtinas Galitzinin keittiöstä vien ylikokin vankina muassani.
Tule, minä vien sinut hyttiisi. Minä tahdon suudella Lottenia! Mitä tahdot? Minä tahdon suudella Lottenia, ja anna minun mennä. Pekka koetti ensin houkutella häntä ja vetää rintapielestä pois. Mutta silloin Antti puutui yhteen kohtaan ja alkoi riidellä. Hän tahtoi välttämättä suudella Lottenia ja syödä illallista. Ja hän ojensihe menemään salongin ovea kohti.
Vaan vien minä hänet perässäni vetämälläkin; sinne ei ole Hemmon hyvä tulla. Könötä vaan vetää; joutanetpahan töiltäsi vetelemään, sanoi emäntä ja meni asioilleen. Pekka alkoi todellakin puuhata Eerikan vientiä toiselle puolen järveä. Nouti portaiden eteen reen, johon heinistä laittoi hyvän vuoteen. Eiköhän mennä kotiin, toiselle puolen, selitti hän Eerikalle.
Tämä on ainoa tieto, ainoa muisto tuttavuudestamme, ja ne vien mukaani kun jätän tämän maailman. Et ole voinut rakastaa minua, mutta siihen olen ollut itse syypää. Olen surrut sitä, mutta olen alistunut siihenkin.
Pakoitatteko tekin minua äiti?! Silloin menen mereen. Koeta olla järkevä! Ei kukaan sinulle pahaa tahdo. Sinä vaan luulet. Luulen kun minä kuulin selvään, kuinka lakeija sanoi. Kun Henna menee ulos, varusta issikka ja minä vien hänet johonkin. Hän olisi minut vienyt. Tahdotteko, että minä tulen siitä hulluksi? En en. Mene sisälle.
»Sano lemmolle, jotta minä sen hylkäsin», kehotti Antti Jussia. Jussi täytti pyynnön: »Ei Ihalainen välitä vanhasta akasta; Ameriikassa saa nuoremman. Hei tamma!» »Vie terveisiä Liperiin!» huusi vielä Antti. Ville Huttunen oikaisi itsensä suoraksi kuormansa päälle, kiirehti hevostaan ja iloitsi: »No kyllä se nyt Variksen akka kahvit keittää, kun minä vien sille ensimäisenä tämmöiset terveiset.»