United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Eräässä paikassa tuli heitä vastaan kotipuolen mies, Ville Huttunen, ja yritti puhua: »Prtuu!... Ihalainenko se on ja Vatanen? Minnekä te ajatteMutta Jussin tamma porhalsi vain ohi. Kun Huttunen yhä huusi: »minnekä te ajatteeikä oikein tehnyt mieli jo kaikille asiata huutaa, koska ei oltu vielä kuulutettukaan, niin kehotti Antti: »Sano jotta Ameriikkaan

Jussi Pirhosen kaupastako se Hyvärinen ostaa kahvinsa?» »Jussikerkesi emäntä myöntää. Lopulta oli Huttunen saanut kahvit juoduksi ja varusteli lähtöä. Jo oli hänellä hattu päässä, kun juohtui mieleen asia. Hän ihmetteli: »Mitähän se Ihalaisen Antti ja Vatanen muutoin ajattelivat, kun lähtivät Ameriikkaan ja hylkäsi Ihalainen vielä eukkonsakin ja koko kontunsa Liperiin?

Omasta kädestä. Susi. Niin, niin! Kenen kädessä, sen kärsässä. Roponen. Jos niin tahdotte. No, olkaa terveinä! Muut. Terveiksesi! Roponen. Ohhoh, kuinka hyvää se olikin! Passipo suulleni, kun oli kerälläni! No! Huttunen. Ei, ei, kiitoksia! En minä huoli. Susi. Huolimatonta lyödään. Roponen. No, mitä turhia! Ota nyt ryyppy! Ei se pahaa vanhoille luillesi tee. Susi. Mielesi kumminkin tekee.

Ja renki lyömään kieltä kellon laitaan, kahakäteen ... pim pom ... pim pom! Jussi Huttunen kuuli sen jälkeen monta kertaa kellon soivan tapulissa, johon se sitten nostettiin. Mutta ei se enää koskaan tuntunut hänen kohdalleen soivan, niinkuin oli sinä kuutamoyönä soinut.

Hauvin mahassa se Antti Ihalainen jo purjehtii Höytiäisessä», vahvisti Huttunen itsekin varmana siitä, että asia oli niin, sillä Liperissä uskoo yleensä jokainen omat puheensa. Kinnunen vielä tiedusti: »Mitenkähän sen hautaamisen kanssa käy tuommoisessa tapauksessa?

Huttunen jatkoi: »Ja Join herroja niitä kun meni Ihalaisen matkassa, niin ne menivät niin tarkkaan, että Joilla pitää panna kaikki konjakkikaupat kiinni, kun ei ole enää ryypyn ostajaa. Niin lähtivät tarkkaan kuin torakat Pesosen tuvasta, kun tupa paloiAnna Liisa oli ihan sekaisin. Korvissa humisi Villen kertomus.

"Minä opetin pojilleni pyörtymistaidon alkeita", sanoi Esa Huttunen ja hengitti syvään. "Pyörtyy sitä pakkopelissä oppimatonkin." "Mutta tosi vaimon tavalla... Kuulepas Kaapro, sinä et taida tuntea uusinta suuntaa lastenkasvatuksessa. Eräs kuuluisa kirjailija sen ensiksi hoksasi ja sitte sitä ovat ylistelleet Suomettaressa muutkin." "Mitä suuntaa?"

Omasta puolestani en ole ollut tilaisuudessa näkemään kumpaakaan temppua, enkä siis pysty vertailemaan niiden helppoutta ja vaikeutta. Mutta sen voin täydellä varmuudella sanoa, että helpompi on porsaan hypätä vanteen lävitse kuin köyhän miehen ponnahtaa rikkaitten joukkoon. Esa Huttunen pääsi varoihin "naimisen kautta" eli toisin sanoen joutui naimisiin, pyrkiessään rikkautta kohden.

Matka on kyllä silloin kahdeksan virstaa pitempi kuin suoraan Päivisen hovin kautta mennessä, mutta siitä huolimatta oli Huttunen nyt päättänyt kulkea Ihalaisen kautta ja poiketa taloon saadakseen oikean tiedon Antin Ameriikkaan menosta ja samalla kertoakseen mitä itse siitä tiesi. Kanasen Maija Liisa oli vielä Ihalaisessa, kun Huttunen tuli sinne. Vaimo parat olivat yhä tulitikkujen puutteessa.

Vihdoin kertoi Esa Huttusen eukko kuulleensa, että Jääskeläisen Liena oli aikonut lähteä Sudaniin Kaaproa etsimään, eikä ollut Huttuskakaan virkkanut mitään siitä, että voisi sen löytää likempääkin. Sitte jonkun päivän perästä oli Esa Huttunen torilla kuullut, että Liena varmasti oli lähtenyt matkalle. Vapunpäivän saimme rauhassa viettää.