United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Johannes ollessaan talvella kirkkoherran luona oli nähnyt tämän rauhallisesti laskevan päänsä levolle ja kuullut rouvan sanovan hänelle, ottopojalle: «Sinä saat mennä«, oli hän kuumaa otsaansa jäähdyttänyt kirkkoherran haudalla ja siellä tuntenut olevansa yksin maailmassa. Hän palasi Turkuun. Tätinsä tykönä sai hän asua maksutta, mutta elatuksensa täytyi hänen kerjäämällä hakea.
Toiset seudut pääsivät paljon helpommalla; muutamat näyttävät kokonaan säästyneen. Kertomuksemme vie meidät Turkuun. Ollaan saman onnettoman vuoden lokakuun keskivaiheilla. Niiden harvojen matkustajain joukossa, jotka siihen aikaan tärkeimpiä asioitaan toimitellen kävivät Turussa, oli myöskin hyvä tuttavamme, Bertelsköldin vapaajoukon korpraali Simon Bång.
Tiedustelin eilen, ja hän on juuri viimeisellä hetkellä maksanut kaikki säntilleen. Mutta miten, sitä en tiedä. Se tulee sinun tietää. Hän ei saa jättää velkoja Turkuun. Se on minunkin ajatukseni. Minulla on epäluulo, jota tuskin uskallan tunnustaa. Olisiko hän ehkä joutunut tuon saksalaisen ihmetohtorin käsiin? Onpa ihmeellistä, että heti pääset jäljille.
Hänen huulensa liikkuivat kauan aikaa, vaan ei mitään ääntä kuulunut. Toisena päivänä me marssimme Porvoosta. Vihollisella oli siis tie avoinna Helsinkiin ja Turkuun, sillä suomalainen armeija läksi Pälkäneelle. Kun olimme Hattulaan päässeet, pyysin minä koroitusta munsteri-kirjurin toimesta, mutta minulle sanottiin että löytyi parempia miehiä, joita piti eteenpäin auttaa.
Eerikki Ljung oli täll'aikaa ollut jo kuukauden ajan Turussa, oli kunnialla tullut ylioppilaaksi ja odottamattomaksi ilokseen vielä saanut kuninkaalta viidenkymmenen plootun suuruisen vuotuisen stipendin, joka riitti hänen kirjainsa ostoon ja siihen, että jonkin kerran sai kaljalla ja talonpoikaisjuustolla maustaa sitä leipäsäkkiä ja voitynnyriä, jonka hänen äitinsä, reipas ja hellä Maria Pietarintytär entinen Maria Larsson oli Lohilahdesta lähettänyt kultanupulleen Turkuun.
Nyt on jo kolme vuotta siitä, kuin olen heistä tietoa saanut. Vaikka olen kirjoittanut, ei ole vastausta tullut. Nykyään kävin pääkaupungissamme, mutta en sieltäkään muuta tietoa saanut, kuin että hän oli pois muuttanut, mihinkä lienee mennyt.» »Eikö herra nyt tule Turusta?» kysyi kyytimies. »Tulen», vastasi nuori matkustaja, »mutta minä tulin ensin höyrylaivalla Helsingistä Turkuun.»
Mene tiehesi, minulla on muutakin ajattelemista. Mutta mikä sinua vaivaa, Paul? Mitä pahaa olen sinulle tehnyt, kun puhut tuolla tavoin? Mikä minua vaivaa? Kaikki tai ei mikään. Minä en tahdo olla muurahainen, minä! Olen kyllästynyt Turkuun. Niin, tässä näemme sen edessämme, niinkuin silakkavadin hernerokkalautasen rinnalla. Se on jotakin tuo, sinun mielestäsi!
Siksipä oli hän päättänyt lähettää nuorimman poikansa, Tuomaan, Turkuun kouluun. En minä sinusta virkamiestä tahdo, oli ukko sanonut pojalle erotessa vaan minä tahdon, että saisit oppia yhtä paljon kuin he ja kykenisit puhumaan maan valloille meidän talonpoikain puolesta. Kerro heille, miten täällä väkivalta hallitsee.
Minä olin ollut neljä vuotta enoni luona ja olin kuusitoistavuotias, kun hän eräänä päivänä tuli minun tyköni, sanoen: »Kuules, Elsa! Kylpeminen olisi sinulle hyvin hyödyllistä, ja minä olen nyt päättänyt viedä sinut Naantaliin kylpemään, koska minunkin täytyy mennä Turkuun.
Vastaukseksi annoin hänelle liistan, johon olin kirjoittanut hänen entisen tutkintonsa kysymykset, joidenka nojalla olin toimeen ryhtynyt. Kun Kunink. Majesteetti oli paperia katsellut, piti hän sen ja sanoi minulle: "Koska tahdotte lähteä?" Minä vastasin: "Se riippuu armollisesta kuninkaasta, koska ja minne minun tulee lähteä tuleenko vai veteen". "Ei, ei; teidän pitää lähteä Turkuun.