Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
ULYSSES. Ei sarvist' ole immen hyppysiin. Ihana neiti, saanko muiskun pyytää? CRESSIDA. He, saatte. ULYSSES. Haluaisin CRESSIDA. Sopii pyytää. ULYSSES. Kautt' Amorin, sen vien, kun neitsyt jälleen on Helena ja palaa hylkäämälleen. CRESSIDA. Siis velkaan jään, vain varron maksun aikaa. ULYSSES. Ei siihen muiskuun tule koskaan taikaa. DIOMEDES. Sananen, neiti! Isän luokse nyt.
Löysi nyt Kennun Ville omansa. Elä mene sivu, kuule, kävästäänhän täällä ensin. Ville tarttui oveen, mutta Lopo kiirehti vaan portille taakseen katsomatta. Poika juoksi pakoon. Kulta-nuppu, elä jätä, elä jätä. Annahan olla, saan minä sinut kiinni. Saanpas, saanpas kiinni. Ja syliin otan ja vien pois omaksi pojakseni.
Nyt vien sinut paikkaan, missä et ole ennen käynyt, ja neuvon tietoja, joista et ole ennen oppia saanut. Huomaa tarkkaan, mitä näet, ja pane visusti mieleesi, mitä kuulet. Taika on yhdellä erällä opittava, tiedon on mieleen painuminen kuin jalan jäljen tuoreeseen lumeen: jos monesti kuljet, sotkeutuu, etkä tiedä, mistä on tullut ja minne mennyt.
Isäni on kauhea mies, ja paras, mitä voisin nyt odottaa, olisi se, että minut vielä tänä iltana yhdistettäisiin mieheen, jota inhoan. No hyvä, sanoi Bertelsköld; minä tiedän toisen turvapaikan, jossa voit huoleti elää, kunnes myrsky on ohitse. Minä vien sinut äitini turviin. 27. MIINAT ALKAVAT R
LALLI. Sa jätät minun, jätät huoletta Kuin vento vieras öisin! KERTTU. Huoletta! Voi! LALLI. Lempesi on kuollut, kuihtunut, Kuin kukka, myrskyn murtama. KERTTU. Sen vien Ma muuttumattomana hautahan. Mun neuvoani seuraa!... Hyvästi! LALLI. Sa menet!
"Ei, sire Tristan, älkää uskaltako niin uhkarohkeaa yritystä! Minä vien kirjeen teidän puolestanne, tunnen hyvin hovin asukkaat." "Luopukaa tuosta tuumasta, sire Ogrin; kuningatar on jäävä teidän suojelukseenne; yön tullessa lähden matkaan aseenkantajani kanssa, joka pitää huolen hevosestani." Kun illan varjot laskeutuivat maan yli, lähti Tristan matkaan Gorvenalin kanssa.
»Veli, henki on lähtenyt. Me muistelemme häntä rukouksissamme! Et voi sammunutta tuhkaa enää henkiin herättää! Tule, tule kuule, kuinka juuri nyt, puhellessani, seinät sortuvat! Ei hetkeäkään saa hukata! Tule!» »En kuule mitään!» Medon sanoi ravistaen harmaata päätään. »Poikaparkani, hänen rakkautensa on hänet surmannut!» »Tule, tule! Anna anteeksi, jos vien sinut väkivalloin!» »Mitä!
Sinä pääset vanhan sisareni luo kaupunkiin; hän on minulle puhunut monta kertaa, että toimittaisin hänelle maalaistytön ja minä olen luvannut toimittaa sinun. Hän on aivan yksinäinen vanha-piika, joka elää pensioonilla. Jos vaan tahdot, niin minä vien sinun jo tänään hänen luoksensa." "Mutta eikö hänellä ole entistä palvelijaa?"
KIRRI. Linnukseni Vien sinut visertämään,
Herra antoi minun juuri vaaran hetkenä ajaa palopaikan ohitse. Te olette pelastettu, ja nyt minä vien teidät tyttäreni luoksi selviämään kauhistuksestanne." "Ei, jalo Akselinpoika," sanoi Cecilia, ja tarttui hänen oikiaan käteensä, sillä vasen oli tulessa vahingoittunut, "teidän pitää tietämään, kenen hengen olette pelastaneet, ja juhlallinen on palkkanne oleva.
Päivän Sana
Muut Etsivät