United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vetäsi taas sikaaristaan kolmisen aika savua, otti sikaarinsa sormiensa väliin, piteli sitä siinä oikein nuorten miesten tapaan ja umpimähkää kysyi: »Aiotko itse pitää tämän hevosesi vai aiotko hävittää myömällä tai vaihtamalla?» »En mitenkään», kuului Antin jyrkkä vastaus. »Mutta nyt tämä olisi paraassa lemmessään hintaa saada.» »Ja itsensä pitää», katkasi Antti kuivasti.
Ei, Jumalan kiitos, mutta en ole ollenkaan tyytyväinen, jos joku kerta on ensimmäinen. Käske viedä hevosesi suojaan. Minä sillä aikaa ilmoitan tulostasi kirkkoherralle. Mainiota!... Minulla ei muuten ole ollenkaan kiire kotiin, virkkoi nimismies, sillä kuu paistaa varmasti koko illan ja yön. Ja kävikin niinkuin nimismies oli ennustanut: tuli mitä kaunein kuuvalo.
Hän pisti juuri jalkaa mäystimeen, kun sotilaspukuinen ratsastaja vaahtoavalla hevosella tulla kiidätti läheisessä tienkäänteessä. Tulija näytti kiinnittävän huomionsa reen edessä seisovaan hevoseen ja sen ohjaajaan. Luo tultuaan hän laskeusi uupuneen ratsunsa selästä. Riisu hevosesi! komensi hän. Minä vaihdan. En minä tätä hevosta saata vaihtaa, vastasi poika. Tämä on Korpisuon Antin.
Annat noiden filistealaisten varastaa hevosesi juuri nenäsi edestä, sinä näivettynyt nauris, etkä edes ärähdäkään, että nimismies olisi saanut siitä vihiä, ennenkuin ne metsään ennättivät, sinä vanha puuromylly! Luuletko sinä niiden istuvan ja odottavan tulevana sunnuntaina kirkossa luettavaa kuulutusta, sinä koninraaja? Huonosti tunnet Laurin, jos luulet, että hän tuo takaisin hevosesi!
"On kortit ja on vielä muutakin", sanoi Heikki, ripustaen takkinsa aidan seipääsen ja osottaen lakkarista näkyvään pullon-kaulaan. "Onhan meillä tässä jouto-aikaa siksi kun poika tulee hevosten kanssa," sanoi Martti. "Mutta missä sinun on hevosesi, Jumppanen?" "Ei joutanut kotoa tänään, niin tulin jalka-torpparina." "No en minä välitä, kosk'ei isäntäkään.
Tämä on, todentotta, peräti hullua! huudahti d'Artagnan lohduttuneena ja naurusta pidellen kupeitansa. Ymmärräthän että kun tunsin olevani voittamisen vauhdissa, rupesin taas pelaamaan timantista. Oh, perhana, sanoi d'Artagnan synkistyen uudestaan. Minä voitin takaisin ensin sinun valjaasi, sitten sinun hevosesi, sitten oman hevoseni ja sitten menetin ne kaikki toistamiseen.
Jo nosti Salikin hevonen kavioitansa juoksuun, kun Alheidi hiljaisella äänellä rukoili: "Salik, ennenkuin lähdet, laskeudu hevosesi selästä ja anna mulle kätesi, ell'ei muun tähden," lisäsi hän omituisesti hymyillen, kun Salik näytti epäilevän, "niin kiittääksesi minua tiikerin taljasta."
Topias ajoi kauppias Aleksein pihaan; hän heti tapasi Simon. Simon mieli tuli hyväksi, nähtyään Topiaan ja vanhan äidin lähettämät vaatekappaleet. "Voi veikkonen!" saneli hän iloissaan. "Korjaamme hevosesi ja käymme sisään, sillä minun päivätyöni on jo loppunut." Simon huone oli pieni, mutta siisti ja puhdas. Pöydällä ei ollut tomua, lattialla ei ollut sylkeä.
Minä valjastan heponi sinun hevosesi rinnalle, sittenhän saamme nähdä, miten ne yhdessä kulkevat, ja illalliseksi tulemme jo takaisin, joshan emme jo ennenkin".
"Se on sinun hevosesi, isä", sanoi Syyne, joka ei enää voinut salata iloaan. "Nyt saat ratsastaa joka päivä." "Pitääkö minun ratsastaa? Kylläpä se olisi kaunista!" nauroi räätäli. "Noh, koeta!" sanoi Syyne, räätäli suostui ja kapusi hevosen selkään, mutta putosi sieltä, kuin paikattu tumppi. "Ai, ai!" huusi hän, "mutta ehkä onnistuu paremmin, kun olen hieman ehtinyt harjaantua."