United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !


Oli sekin mies! virkkoi isoäiti. Olin luullut Kaarle Viktor Bertelsköldiä kunnon mieheksi ja nythän hän käyttäytyy kuin mikäkin raukka. Eikö hän olisi voinut sanoa Bertrandukselleen tai mikä hän oli: tässä olen, poika, ja tässä on äitisi: ymmärräthän! Tahtoni on, että osoitat äitipuolellesi kaikkea hänelle tulevaa kunnioitusta ja sillä hyvä.

silloin herahti kyynel vanhuksen silmään, hän puristi kättäni ja virkkoi hiljaa: "Mene sitten hänelle, Jumala siunatkoon sinua, lapseni". Tiedän, että en puhunut aivan totta, ja se on huolestuttanut minua usein, mutta olenhan sen jälkeen ollut niin onnellinen, jonka tähden olen uskonut, että Jumala on minulle antanut anteeksi. Tämä, kultaseni, olkoon vain meidän keskinäinen asiamme, ymmärräthän.

Husula oli pysynyt syrjässä ja vaiti, mutta nyt meni hän Löfvingin luo, joka seisoi yksinään. Onnen ilmaus kirkasti nuorukaisen muutoin niin haaveksivat kasvot, ja kapteeni arvasi, että Juhanalla oli jotakin sydämmellään. No, poikani, ymmärräthän, että olen pyytänyt sinuakin, sanoi Löfving iloisesti, tarjoten hänelle kättä.

Siellä ei häntä kukaan tunne eikä minua. Niin, sillä minä luulen asian loppuvan siihen, että me ehkä sittenkin menemme naimisiin, ymmärräthän, on vähän vaikea ihmisten tähden tai en tiedä sentään. Saa nyt nähdä. No niin, niin, sanoi Henrik, vaivalla salaten iloansa. Mutta kuulehan, rakas Värner, sano minulle kerrankin, kuka on se tyttö.

»Tuolla luentosalissa on kirves», virkkoi Poole, »ja voimmehan ottaa hiilihangon keittiöstä». Mr Utterson otti tämän oudon, mutta tarkotuksenmukaisen aseen käteensä ja punnitsi sitä. »Ymmärräthän, Poole», sanoi hän sitten katsahtaen ylös, »että me tällä tavoin antaudumme vaaraan?» »Kyllä sen hyvin ymmärrän, sir», vastasi Poole.

Luonnollisesti käypi Bolton Karolinaa tervehtimässä. Hänen täytyy niin tehdä, ymmärräthän?" "Niin täytyi minun kumminkin tehdä samallaisessa tilassa". "Ja sitte käypi asia itsestään. He ovat luodut toisilleen. Ida raukka, hän ei saakaan Karolinaa kanssaan Parisiin". "Eikö? Minä luulen päinvastoin. Minä arvelen, että Karolinallekin olisi matkustus edullisempi". "Niinkö luulet?

Minä lähden sinun kanssasi, virkahti Paavo Kontio nopeasti. Ymmärräthän, etten voi jäädä tänne enää hetkeksikään. Mutta sinun vieraasi? Ethän voi heitäkään jättää tänne? En! Mutta myös heidän täytyy siinä silmänräpäyksessä pois! Eikö niin, sinunkin mielestäsi? Suoraan sanoen, kyllä.

Kivalterinkaan sydän ei aina ole kivestä. Totta, niin ... tietenkin se on totta, lausui kivalteri Ek; siksi täytyy sinun nyt suoda anteeksi, parahin Kron... Niin, niin, älä nyt siinä suotta murjauttele silmiäsi ja vääristele naamaasi ... käännä mieluummin nurin taskusi, sillä katsohan, kunnian veli, saattaisihan sinulla vielä olla jäljellä niin monta tippaa, että niillä saisi hengen kunnon mieheltä... Meidän siis täytyy tehdä ruumiintarkastus sinun oman, kalliin elämäsi säilyttämiseksi, ymmärräthän.

Koko tuo syntinen haamu, joka seuraa ihmistä ja kätkee paremman puolemme, kaikki levottomuus, kaikki ikävöiminen ja kiihko on ainiaaksi poissa; puhdistettuna, levollisena ja kirkkaana on ihmisen kuolematon osa, se, joka on Jumalasta, ymmärräthän, ja katselee meitä, jotka vielä vaellamme täällä epätietoisuudessa ja heikkoudessa.

"Ei se sowi, kello on yhdeksän tuossa paikassa ja ihmiset rupeawat pyrkimään asioilleen; nouse, hywä ihminen, ylös!" pitkitti waimo. "Menkööt tänne pyrkijät h ttiin", örisi mies. "Ei, ei se käy laatuun ... kuule nyt...! ymmärräthän tuon itsekin..." hätäili waimo. "Anna minun olla!" "En minä woi antaa ... että kerkiäisin wähänkään huoneita siiwota... Woi, woi, nouse nyt!"