United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !


"No, aiotko julaista tämän?" kysyi Ester kerran pitemmältä kuultuaan. Sven katseli miettien eteensä. "En tiedä", sanoi hän viimein, "se on kyllä hyvin epäkypsää, vaikka minä tietysti olen siihen ihastunut.

Pekka, miten sinä aijot tulla toimeen kaunopuheliaan Hyrrän kanssa? PEKKA. Minä suututan häntä, niin että hän halkeaa. HANNU-MESTARI. Ja sinä, Matti? Aiotko takoa hänet nauloiksi? MATTI. Ei, mutta minä taon hänelle lukon suulle. HANNU-MESTARI. No, kyllä siis valtakunta saa kauniita kuninkaita aikaa myöten. On toki hyvä, että minulla on Olli jälellä. Minä ... tahdon ... mennä ... myös!

"Minun ei pitäisi sitä ajatellakaan, mutta kaiken yhteydessä mitä on tapahtunut Atalarikin, Camillan ja Amalasuntan tuho, bysanttilaisten maihinnousu mainitaan sinun nimeäsi paholaisena, joka on kaiken tämän saanut aikaan. Sano minulle suoraan ja rehellisesti, että olet syytön näihin synkkiin " "Poika", huudahti Cethegus, "aiotko pyrkiä rippi-isäkseni ja tuomarikseni?

Heinonen on luvannut taata isääsi, jos hän nyt aluksi tarvitsee ja kyllä me vanhat sitten tullaan toimeen, kun saadaan lapset pois kotoa. Aiotko sinä panna Heinosta vastaan? Se nyt vielä puuttuisi. 9:äs KOHT. Laitisen ääni.

Synkkä vihankauna kihelmöi hänen mielessään. Hän ei voinut antaa Reginalle anteeksi sitä, että tämä oli vienyt häneltä harhaluulon, jossa hän jo viikkoja oli niin hyvin viihtynyt. Mutta nyt oli juotava kalkki pohjaan, kuinka katkeralta sakka maistuikaan. Kotvan kuluttua astui Regina huoneeseen valmiina lähtemään kylille. »Aiotko johonkinkysyi Boleslav tuikeasti.

Olipa hauska sinuakin tavata ... aiotko viipyä täällä koko kesän? sanoi Kaarlo tarjotessaan tupakan. En tiedä varmaan, miksi nyt tässä näyttäytyy... Sinä aiot lueksia? Niinhän olisi aikomukseni... Sytyttäessään paperossia ja viedessään tulitikkua uunin eteen katsahti Olavi ohimennen saliin.

Onnettomuusuhrien kova kohtalo oli häntä niin järkyttänyt, että hän oli kuin suunniltaan. Hannan posket hehkuivat, ja silmät loistivat. Iisakki huomasi vasta nyt, että hän oli muuttanut pukua ja vetänyt jalkaansa varsikengät, joita hänen oli kesäisin tapana pitää, kun huvikseen lautalla huristi kosken alle. "Aiotko mukaan?" Iisakki kalpeni. "Aion.

Mitä olet uskaltanut? kysyi Anna, katsoen tutkivasti häneen; sano, ystäväni... Eihän minulla ole oikeutta pahastua sinulle mistään! Ihana Jolanta!... Kuule siis ... minä ajoin tänne portillesi. Entä sitten? Palvelijani kysyi, mihin aikaan olisi saavuttava minua hakemaan. No? Minä vastasin, ettei tarvitse ollenkaan tulla noutamaan. Aiotko siis kävellä?

Luonnollistahan on, että Matti ja Maija seisahtuivät siinä. "Hyvästi nyt", sanoi Matti ja klersi kätensä irti. "Hyvästi, vaan ei toki ijäksi", sanoi tyttö värisevin äänin. "Mitä! Aiotko minun pilkkanasi pitää aina äärimmäisyyteen asti?" sanoi Matti kauhistuneena.

"Vai niin, tyhmeliini", sanoi Vakis ja löi paarmat kuoliaaksi, "meillä saa ratsu ruoan ennen kuin mies; mene ja tee niinkuin sinua on käsketty." Mutta Cacus oli vahva ja uhkamielinen; hän nakkasi niskojaan ja sanoi: "Me olemme nyt meidän maassamme siis on tehtävä meidän maan tavoin." "Kirottu mustapää, aiotko totella?" kysyi Vakis kohottaen keppiään. "Totellako? En ainakaan sinua.