United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
ja muuttui muodoltaan senkaltaiseksi kuin Jupiter, jos tää ja Mars ois tulleet linnuiksi, vaihtain sulkiensa värin. Kaitselmus, joka siellä jakaa toimet ja hetken kunkin, oli kuoron kauniin jo vaientanut suuntaan jokaisehen, kun kuulin: »Väriäni jos ma vaihdan, äl' ihmettele, sillä kun ma puhun, väriä vaihtavan näin kaikkein näiden.
"Minä otan neuvonne vastaan ja vaihdan pieniksi rahoiksi kaikki mitä tarkoitatte, äiti; puhuminen käy teille raskaaksi. Tuon minä nyt jo ymmärrän. Hän ei saa olla liian ylpeä vaan ei ylen ystävällinenkään". "Sepä se, mutta minä näen jo ihmisen suusta, onko tuo suu jo kironnut, torunut ja sättinyt, ja tekeekö se tuommoista mielellään.
NORFOLK. Jos pettur' olen, Bolingbroke, niin nimeni Elämänkirjast' ottakoot, mun syöskööt Maanpakoon taivaastakin, niinkuin täältä! Mik' olet, taivas tietää sen ja sinä Ja minä, pian kuningas sen tuntee. Hyvästi, valtias! Nyt harhan kaihdan, Kun kotimaani maailmaan ma vaihdan.
"Lauluissa oli", sanoi hän hiljaa: Ja ollessani kuolin vuotehella, Kun vaihdan kodin iloon tämän maan, Mä viimeiseksi tahdon kuiskaella, Sun olen vaan. "Niin on niissä. Minä olen usein ajatellut: Emili, mitä sinä ajattelisit, tekisit, jos sinä seisoisit hänen kuolinvuoteensa ääressä, olisit hänen vaimonsa ja pyhkiäisit kuollon-hien sen ainoan otsalta, kuin sinulla oli maan päällä?
Osa ränniä näkyy ja veden pauhua kuuluu. Liisa on sitonut rihman toiseen pikku veneesen ja kumartuen katselee rännin laidan ylitse sen uiskentelemista. Friden takana seisoo valkoinen enkeli ja katselee hänen työtänsä. Sävel: "Sua tervehdin, rauhasa lippu." Mä puoloja vien ulos Hulliin Ja vaihdan ne sokuripulliin, Niit' annan mä lapselleni, Mi myllyssä makajavi.
Hän hyräili nuotit läpi ja alkoi sitten selvällä, taipuvalla ja täysinäisellä äänellänsä laulaa: Sun oon ma vuorten, laaksoin eroittaissa, Jos myrsky täällä kuinka raivoaa, Ja hiekkaan peittyy liljat erämaissa, Sun olen vaan. Jos vaikka omaks' saisin marmorilinnat, Jos loiston, valon maissa asuisin, Ja tarjottaisiin aarteet kallihimmat, Sun olisin. Ja ollessani kuolin vuotehella, Kun vaihdan...
Minä ainakin vaihdan tuon ylistellyn arabialaisen kestiystävyyden, niin hupaista kuin onkin oppia sitä kerran tuntemaan, aivan mielelläni hyvään ravintolanvuoteeseen ja tyydyttävään päivälliseen.
Mutta yhä rasittavammaksi alkoi käydä uuden tehtävän keksiminen. Siitä oli taas puute. Juntus jo huomautti: Nyt ei ole mitään, kun sauna paloi. Mietittiin. Jotkut jo jurottivat joutilaina. Silloin tokasi Esa: Vaihdetaan vaatteita! No vaihdetaan! Vaihda sinä minun kanssani! No. Ja sinä minun! Vaihda sinä Vikin kanssa. Enpäs... Minä vaihdan Sakun kanssa! Ja minä Tenan! No.
Rykästeli tekoyskää, tekeytyi rohkeammaksi ja jatkoi: »Minä olen ruvennut ajattelemaan, että minä sen sillä meidän Jeppe ruunalla vaihdan ja annan hyvät päälliset, minä päällistän kyllä hyvästi.»
Emili oli tullut äkkiä liikutetuksi; mutta muutaman silmänräpäyksen kuluttua nosti hän taasen ylös kauniin päänsä, pyyhkäisi hymyillen silmänsä ja sanoi: Minä olen kuitenkin kovin lapsellinen. Niin, laula nyt lapseni, laula loppu. Ja Emili lauloi, vaikka murtuneella äänellä: Ja ollessani kuolin vuotehella, Kun vaihdan kodin iloon tämän maan, Mä viimeiseksi tahdon kuiskaella, Sun olen vaan.