United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kelle suotiin Onni häntä kiinnittämään povehensa? Nuorukainen, joka kunnahalla seisoo Pohjatuulessa, hän neidon lemmen voitti. Heidän sieluns' yhdessä käy lakkaamatta Sekä laaksoiss' että vuotehella pilvein Iankaikkisuuden sinitanterelle.
Kelle suotiin Onni häntä kiinnittämään povehensa? Nuorukainen, joka kunnahalla seisoo Tuimass' pohjatuuless', neidon lemmen voitti. Lakkaamatta yhdess' heidän sieluns' käyvät Sekä laaksoiss' että vuotehella pilvein Ijankaikkisuuden sini-tanterella.
Yöt päivät isä juonut vaan On kapakassa raivossaan, Ei muista kotiparkaa; Vaan kaikk' kun tuhlannut hän on, Järkeensä niellyt turmion, Niin koti johtuu muistohon Hän sinne vihdoin karkaa. On äiti vuotehella nyt Ja laps' on hiukan vyyhtynyt, Kun haamu tulla horjuu: Ov' aukenee ja lonkahtaa, Sisälle haamu horjahtaa, Vaan taas laps' sairas kirahtaa Tuost' isä hurja karjuu.
Ma tulen, neuvon, sanat lohdutuksen, tuon hälle, hänpä, hetken kuultuaan, nouseepi vuotehella ryntäillensä: 'Prelaatti pois' hän huutaa rengillensä, 'ja laita ettei täällä liehakoi. Näin käykö haastaa kuolemaisillansa? Vaan itse vastatkoon hän onnestansa, ma tein mink' ihminen ja pappi voi."
Emili oli tullut äkkiä liikutetuksi; mutta muutaman silmänräpäyksen kuluttua nosti hän taasen ylös kauniin päänsä, pyyhkäisi hymyillen silmänsä ja sanoi: Minä olen kuitenkin kovin lapsellinen. Niin, laula nyt lapseni, laula loppu. Ja Emili lauloi, vaikka murtuneella äänellä: Ja ollessani kuolin vuotehella, Kun vaihdan kodin iloon tämän maan, Mä viimeiseksi tahdon kuiskaella, Sun olen vaan.
Tuop' on kiekui kirkon kukko: "Kauan on Kaleva maannut Hiiden vuoren vuotehella, verkoissa veren väkevän; pääse ei sieltä päästämättä." Pyhä Pietari käveli Herran Kiesuksen keralla, kukon kuuli kiekuvaksi, sanoi Herralle hyvälle: "Viikon on Kaleva vierryt, auta miestä mielipuolta." Kolahutti sauvallansa Herra Hiiden kalliota, heräsi kuuluisa kuningas.
Samosi salossa ukko, Tieto, tuolta tietämähän: "Taitanet polun talohon, ei jaksa enempi jalka?" Ukko vastahan urahti: "Kun ei kestä, katketkohon!" Herramme Vapahtajamme tuli suurehen tupahan, anoi jo kamanan alta: "Saisiko sijoa yöksi?" Virui akka vuotehella, tuop' on vastahan tuhahti: "Painu tielle, mieronkierto!"
Pah' on orjana eleä, Käyä toisen käskyläisnä Olin orja mieki muinen, Palkanpiika pappilassa; Pah' oli olla pappilassa, Kehno kellon soittajassa, Paljo pantihin olutta, Meille hiivat heitettihin. Pah' oli olla orjuuessa, Ei parempi emantuuessa: Unta täynnä uunin korvat, Paljo pankolla makuuta, Ei emännän vuotehella, Talon vanhimman varalla. Olut vieri kun vetehen.
Nurin tungeksen tupahan, Väärin veäksen huonehesen, Väätty pihlaja pivossa, Käätty karttu kainalossa, Seiväs säätty olkapäällä, Karsittu karahka käässä Ei ketänä muuta vasten, Vasten vaivaista minua, Kohtipa kovaosaista Kohti koitopäivällistä. Itken pois ihanat silmät. Laulu työksi lankiavi Hevosen hyvän re'essä, Itku silmähän tulevi Pahan miehen vuotehella.
"Minä olen hänelle anteeks antanut," vastas vanhus, "minä olen hänelle anteeks antanut hänen tähtensä. Lapseni, oletko oikeen hänen kasvonsa nähnyt?" Aivan kuin marmoriin hakattuna lepäs siellä kainulaisvaimo valkoisella vuotehella ja rauha kuvautui hänen kasvoillaan.