United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kunnahalla hurraa kulki. Mies ratsain lähestyy. Ken, ken se on? Mik' äänten myrsky! Miksi riemu julki mies mieheltä nyt raikuu rajaton? Se täyttää vuoret, vainiot ja loukot se kasvaa, paisuu, nielee sotajoukot ja vyöryn lailla ryntää laaksohon. Haa, hän on tullut, joutui johtajanne, mies pienokainen, otsallansa vanne, se jalo, uljas, armas kenraal' on! Vaan hiljaa! Kuule!
Kaunis ruusu halavien hyminässä Päänsä uneksuen alas kallistavi, Unissansa hymyilee, ja nuorukainen Pohjatuuless' kultanummen kunnahalla Ylös päänsä nostaa, otsans kirkkaast' loistaa, Ja hän lausuilevi hourauksess' lemmen: Riehu, onnen tuuli, raikas pohjatuuli, Riehu vapaast' ympär' poskieni tulta, Puhaltaen kultain kotokartanosta.
"Valot, lyhdyt loistamahan!" kuuluu erämaassa, Tosin lyhty siellä, täällä tuikkaa kunnahalla Auta, Luoja, ett'ei ois ne valot peiton alla! Sinun henkes säkenet jos poistaa meidän yötä, Silloin muutkaan valon luojat ei tee turhaa työtä!"
Vanhin poika pysyy jo kiini atran kuressa ja tytär auttaa äitiänsä navetossa. Eräänä sunnuntaina istuvat he taaskin kaikki yhdessä viherjällä kunnahalla Ristilammin rannalla. Katrin kädessä oli virsikirja josta hän ääneen luki päivän evankeliumia. Muut kuuntelivat hartaasti lakittomin päin.
Ennen häät on ortten alla, kuin tuo kuihtuu kukka tuomen, puuntuu puolat kankahalla. Onnen aamu, armas huomen, tuoksuu rinnan nuoren terttu, katso, juhlii luonto Suomen, laulaa lemmen leppäkerttu! Meidän hetki, meidän kevät! Ennen voittaa kuolo kesän kuin nää kihlat himmenevät, jäähtyy liesi meidän pesän. Meni sulho metsälle, veikko vieri kalaan, kauempana taaton kaski kunnahalla palaa.
Niin kukka kunnahalla Kuin pilvi taivahan, Ne kertoo kaikkialla Hyvyyttä Jumalan. Niin, Hänen asuntonsa On taivas sininen, Ja Hänen katsantonsa On kirkas tähtönen. Maat, taivaat rinnakkaina Hänt' ylistävät vain, Hän kaikkiall' on aina Hän on myös minussain. "Niin, niin se oli!" huudahti Tahvo ilossaan, sillä tietämättään oli Ester juuri laulanut sitä, mitä hän ajatteli, vaan ei osannut sanoa.
Siksi niin on tummaa vesi sulla, tulet sydänmailta, hallanmailta, siks on vaahto sulla valkopäistä, kevättoiveita kun kansan kannat. Mutta mistä loiske kumman lieto? Puron partahalla, kunnahalla, siell' on kullan koti kuusten alla, sieltä sivumennen laulut kuulit, laulut liedot, nuoret nuoren rinnan sieltä lie tuo sinivuokko myöskin, jonka aallot tänne mulle tuovat.
Kerran kesä-iltamalla kanssa Allin armahain istuttihin kunnahalla kuherrellen kaksin vain. Lähde läksi kummun alta puhtahana pulputen, mutta lähteen rantamalta kasvoi kuusi kaunoinen. Vienosti kun illan tuuli lehviä sen tuuditti, tuulen huminassa kuuli, kuinka kuusi kuiskasi: »Oi, sa suuri sulho siellä, kuinka sua lemminkään! Siksi laulan riemumiellä yöt ja päivät yhtenään.
Mökin kunnahalla leikkii lapsosia kaksi Moni köyhä pienokainen ei oo onnen lapsi. Niinpä tässäi: aikoja ja hautaan miesi vaipui Monesti on lesken nuoren miestään surku, kaipuu. Ikävällä muistaa leski lapsuutensa maata, Ilot, surut muistaissaan ei kyynel kuivaa saata. Vaikeasti elatusta lapsilleen hän koittaa, Työ on raskas, väsymyskin silloin, tällöin voittaa. Kesän suloin loppuissa kun syksy maille ehtii,
niin kansalle saaren vehreän sen se laulais laulua uutta: miten suukkoset antaa kuoloa voi ja suukkoset kuolottomuutta. Niin sinua katsoin neiti, kuin kangas kanervatansa, niin sinua kuulin neiti, kuin salo kevätkäkeä, kunnahalla kukkuvata.