United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta näinkö tuskallisten taistelujen kautta tuo oppiminen oli käyvä? Saisiko hän silloin ensinkään onnestansa nauttia? Tai oliko hän sen kenties jo kadottamaisillaan? Häntä aivan värisytti. Hän tiesi, että monet olisivat Heikin rakkautta pitäneet riittävänä korvauksena kaikista kieltäymyksistä. Eikö se hänelle sitä ollut?
Te maaseudun lapset olette sellaisia raukkoja... Jotain on tapahtunut, sen näkee selvästi, ja mitään niin pahaa ei tapahdu, jota ei voisi jollain tavalla auttaa, jos tiedetään mistä ja miten paha on alkanut. Iida meni itseltään Aliinalta kysymään, saisiko hän kertoa sisarelleen, kun se niin tahtoo. Aliina lupasi. Iida vei sisarensa toiseen huoneeseen. Jenny-neiti tuli aivan haltioihinsa.
JOKU MIES Elä häpäse kotihaltijaa ei hyvä peri. ILPO Jos ottaa pilkaksi ja suuttuu? PANU Aina minä yhden pikkuhaltijan ... on niitä isompiakin! ILPO Vaan jos humaltuu ja yltyy tuhojaan tekemään, hyvä haltija? PANU Olisi soma kerran nähdä humalaisenkin haltijan tekoja. Olisi soma nähdä, saisiko tuon taialla taltutetuksi? Sinun pitää oppia uhraamaan, Jouko! Elä pelkää! Annetaan äijälle viinaa!
Kumpi noista naisista siis vastasi syvemmin hänen sisäistä olemustaan ja onnentarvettaan? Jos hän rakkaudella eroottista rakkautta tarkoitti, hän epäilemättä yhä vieläkin rakasti Liisaa. Mutta eroottinen rakkaus itse ei hänelle enää merkinnyt niin paljon kuin ennen. Olihan maailmassa muutakin, ja kaikki tuo muu puhui rouva Rabbingin hyväksi. Mutta saisiko hän sitten rouva Rabbingia ollenkaan?
Kun hän loitsutaidollaan oli nuoren yltiöpään masentanut ja tämä lunnaiksi lupasi sisarensa, nuoren Ainon, silloin Väinämöisen sydän oudosti vavahteli. Mistä tämä ilo äkkiä siihen syöksyi? Oliko se enne? Saisiko hän nyt ystävän vanhojen päivien varaksi?
Samaa kanssanne, herra mestari! vastaili yhtä kohteliaasti Järvinen. Saisiko tulla jäseneksi yhdistykseenne? Eiköhän, herra mestari! Tieto Ananiassonnin suostumuksesta levisi kulon nopeudella kaikkialle. Lakkolaisissa herätti se toiveita lakon onnellisesta päättymisestä. Mestarit kiiruhtivat heti kokoontumaan Ananiassonin teon johdosta.
Mutta tuottipa se paljon huoltakin, ja siitä tuli riidan-aine, joka vihdoin oli halkaista koko unionin iäksi päiviksi. Minkä tähden? Kysymys kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kauheudessaan : saisiko noissa uusissa valtioissa vuorten länsipuolella olla orjuutta? Ja niin astuu nyt vähitellen tämä Amerikan vanha mätähaava valtiolliseksi asiaksi.
Väinö oli kuullut Esterin ulkomaille lähdöstä syvällä surulla. Tulisiko hän nyt kadottamaan Esterin? Tulisiko tämä kaiken sen rinnalla, jota hän siellä ulkomailla saisi nähdä, unohtamaan kotimaansa, hänet ja kaikki mitä heillä tähän saakka oli ollut yhteistä? Ja saisiko hän tämän jälkeen enää koskaan olla hänen uskottunsa, hänen ystävänsä?
Tein äkkinäisen päätöksen ja läksin pois, läksin kesken saarnan, kesken kirkonmenon. Tulin kadulle ja tunsin olevani yksin. Yksin, yksin! Voi, kuinka yksin! Sieluni oli reväisty irti muiden yhteydestä ja heitetty kauvas pois, autioille aloille. Kotiutuisiko se siellä koskaan, saisiko koskaan rauhaa? Ihmisiä kulki ohitseni. Taaskin noita vieraita raakoja katseita! Rintaani pöyristi, minä pakenin.
RANSKALAINEN. Oli kyllä, miekan ratkaistavaksi, vallankin kahden sellaisen miehen välillä, joista, kaiken todennäköisyyden mukaan, toinen olisi tappanut toisen, tai molemmat kaatuneet. JACHIMO. Saisiko, olematta epäkohtelias, kysyä, mikä se riita oli? RANSKALAINEN. Kaiketikin, minun luullakseni. Olihan asia julkinen ja sietää siis kieltämättä mainitsemista.