Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Erään kerran, kun istuin yksikseni puiston yksinäisimmällä penkillä ja itkin häpeän sitä tunnustaa ilmaantui hän kuitenkin yht'äkkiä luokseni ja kysyi kohteliaasti, saisiko hän tehdä minulle seuraa. Olkaa hyvä, vastasin minä. Luulin teidänkin menneen tuolle suurelle huviretkelle majakkamaalle, sanoi hän.
Kauan sai hän odottaa, ennenkuin hän laskettiin ruhtinattaren luo. Martta vietiin kamariin, missä itämaalaisten tapain mukaan kaikki oli ylöllistä ja koreaa. Hän seisahtui kullatulle matolle, ei tietäen, saisiko sen päälle astua, mutta samassa havaitsi hän rouvan, joka silkkisissä vaattehissa sohvalla istuen käski hänen tulla likemmäksi. Martta totteli.
Sen tehtyään pyysi hän mökin wäeltä, saisiko olla mökissä siksi että ilma asettuisi; kontissa hänellä kyllä olisi ruokaa, että toimeen tulisi. Mökin asukkaat lupasiwat heti hänen olla, niin kauan kuin waan haluttaisi. Kaikista näkyi, että mökin asukkaat ja mummo hywin käsittiwät toisensa.
Illalla läksimme papin hevosella erääsen talonpojan taloon, ja pyysimme siellä yösijaa. Talonpoika ei sanonut tietävänsä, saisiko hän itsekään olla rauhassa. Minä ajoin ulos talonpojan, hänen vaimonsa ja lapsensa, paljain jaloin. Kiertelin sitten yöllä puolen pitäjää, ja palasin vihdoin taas Houtskär'in pappilaan. Sieltä lähetin sitten arpa-kapuloita useille haaroille, kutsuen kaikki kokoon.
Täällähän niitä jo sanotaan nähtävän. Ja tuolla muutamassa talossa sanottiin, että tässä talossa ei ole palvelijaa. Senvuoksi pistäydyin tähän kysymään saisiko työtä ja leipää. Vai lieneekö se sananlasku yhäkin tosi, että pyrkivää ei oteta ruokapalkallekaan? Meillä on kumpaistakin, on työtä ja on ruokaakin ja vielä palkkaakin kun vain lienee olijassa olijata.
Vaka vanha Väinämöinen päätänsä kohottelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo ma tuon itseki tieän: olen maalla vierahalla, tuiki tuntemattomalla. Maallani olin parempi, kotonani korkeampi." Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Saisiko sanoakseni, oisiko lupa kysyä, mi sinä olet miehiäsi ja kuka urohiasi?"
Saisiko jokainen talollinen huutaa, niin ei meidän menestymistä olisi odottamistakaan; mutta kun sen tekee valiokunta ja kolme henkeä tässä käräjäkunnassa saattavat voittaa kaikki muut, niin toivon parasta, jos vaan oikein kortit sekoitamme.
Ei ole yksinkään elämisestä. Pitäisikö tulevakin kesä yksinään elostella? Tulisiko niin aina vast'edes käymään? Jos ei nyt saisi, saisiko vastakaan? Eikö ollut kohta käsissä aika, jolloin alkaisivat hampaalliset hampaatonta hakata, jolloin saisi alkaa etsiä kallion koloa nälkään kuollakseen? Ei vielä!
Villon jupisi, joka tarkalleen oli seurannut tätä kohtausta, "minä olen Diogenes; jos joskus tulisit kolkuttamaan minun tynnyrini suulle, vastaisin sinulle: väistyppäs vähäisen syrjään minun aurinkoni edestä!" Esi-lukija kysyi, saisiko jatkaa. "Ei", herttua sanoi. "Nyt pari sivua Liviosta. Hannibalin historiaa.
Suurimmalla kunnioituksella kysyi hän Theofilolta, saisiko semmoinen kuin hän ruveta hänen oppilaaksensa. Theofilos käski häntä sydämellisesti tervetulleeksi. Nyt yhtyi hän meihin ja kävi kolmatta vuotta joka päivä näissä luennoissa." "Hänestä tuli kummallinen, harvapuheinen mies. Hän kartti kaikkien muitten oppilaitten seuraa, mutta halusi mielellään olla opettajan luona.
Päivän Sana
Muut Etsivät