Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Ei ole yksinkään elämisestä. Pitäisikö tulevakin kesä yksinään elostella? Tulisiko niin aina vast'edes käymään? Jos ei nyt saisi, saisiko vastakaan? Eikö ollut kohta käsissä aika, jolloin alkaisivat hampaalliset hampaatonta hakata, jolloin saisi alkaa etsiä kallion koloa nälkään kuollakseen? Ei vielä!
Erkki aukasi kukkaronsa, haki viisikolmatta pennisen, antoi issikalle ja istui kärryihin. »Tule pois Katri, eihän tuo nyt suurta koloa tee yksi suutarinmarkka.» Naurusuin astui Katri sinne Erkin viereen ja issikka läksi ajamaan ja ajoi hölkötteli seuraavaan nurkkaan, ja siihen Erkin ja Katrin lystinajo loppui.
Kun sattui aukkopaikka puheesen, teki mieleni kysellä jotakin Harjulasta, vaan aina pelotti, että jos luulevat mitä tahansa, ja sentähden arvelin, että suu kulta, elä virka mitään. Ja omille ajatuksilleni sanoin, että mitä se minua liikuttaa miten Harjulaiset elävät. »Eipä ollut meidän leivällä keliä, eipä tullut suurta koloa», arveli setä syötyämme.
Niitä oli ostettava uusia, eihän tuo suurta koloa tee seitsemään tuhanteen. Työmiehillekin oli nyt kerran lysti maksaa rahalla palkkoja, joita ennen oli pitänyt maksaa eloilla. Ja kaikkia talon tarpeita oli nyt hyvä ottaa rahalla enemmän kerrassaan. Viinaakin oli hyvä tuoda kerrassaan isompi astia, josta oli työmiehille mieliksi hyvä antaa ryyppy aina silloin tällöin.
Laske vaan." Luk luk luk luk: narrr. "Hereestään se antaa." "No kun ei: vasta ensimäiset pullot." Vielä laskettiin täyteen suuri pullo, joka sai sijansa rottien valtakunnassa, tuvan laattian alla. Sieltä se tarvittaessa kaivettiin ylös, siltä kohdalta, jossa laudat näyttivät visuimmassa olevan. Seinän vierellä oli vaan siksi koloa että sormet parhaiksi sopivat siltalautaa ylös nostaessa.
'Eihän se toki sowi, että ne tielle tippuwat. Poika riewut eiwät ole tottuneet walwomaan ... eihän se niinkuin kotona... puheli Pekka koloa kaiwaissaan. Kuinka hän niin täyteen ahdattuun ja pinkattuun kuormaan jotain semmoista sai, sen ties taiwas, mutta koloa siinä nyt waan oli.
On se kummallinen toukovainio, kun on mustia kantoja toinen toisensa lähellä ja sentään ruis niin sakea kuin ikinä maasta nousemaan sopii ja korret niin paksut kuin sauvan varret. Ette suinkaan pahastune, kun eräästä pensaasta juuresta leikkasin korren ja toin tänne mitatakseni ja kirjoittaakseni sanomalehteen.» Ei se suurta koloa ole tehnyt.
Mutta ennenkuin Kenoveeva vietiin, kirjoitti hän puolisolleen kirjeen, jossa vakuutti viattomuuttaan ja pyysi, ettei hän Koloa, tuota soaistua raukkaa, surmaisi vihassaan. 'Anna hänelle anteeksi, niinkuin minä hänelle anteeksi annan, sillä minä en tahdo pienintäkään kostonpyyntöä ottaa mukaani iankaikkisuuteen eikä minun kauttani ole yhtäkään veripisaraa vuodatettava."
Mutta ikävä vaan, ettei ollut Jokela matkalla, että saataisi käydä hevostaan huokasuttamassa. No, ei ne sentään ole rekitamineet niinkuin Jokelan kautta kulkiessa pitäisi olla, mutta kun Antin tuhat markkaa saadaan, niin korjautuvat rekitamineet. Eihän tuo nyt tuhanteen suurta koloa tee, jos nyt laittaa hyvänkin reen ja hyvänhän sen laittaa, kun kerran uudesta rupeaa laittamaan. No niin.
Mennessäni sanoin pilkoillani: »Polina pois ja yksi puhumaan.» Menin kesantopellolle, rupesin kaivamaan koloa suuren kiven viereen, että hukutan sen kiven siihen koloon kyntäjän ristinä olemasta pois. Tuokion perästä tuli se vieras akka sinne työpaikalleni, niin lauhkeana kuin lammasnahkanen tuppi, ja alkoi tuumia lopotella.
Päivän Sana
Muut Etsivät