Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Mitenkä tyttärenne Pietarissa jaksaa? Työtä on paljon, jos on palkkaakin. Valittaa vatsatautia. Kyllä kotimaassa olisi sentään helpompi olla. Meni koettamaan onneaan. Onhan hän nyt voinut lähettää vähän rahaakin kotiin. 7:mäs KOHT. Oskar, Alma. Minun on niin vilu. Olenko minä mikään lämmitysuuni? Kirjapaino on niin pimeä. Ei siellä ole aurinkoa vaan painomustetta. Tiedätkö miltä se tuntuu!
Parempi on, että pelkää miehiä, kuin että jokaiselle kaulaan kapsahtaa, joka vain vastaan sattuu tulemaan. Juhana. Oho. Oikeinhan sinä, Andrei, olet viisas mies! Hän olisikin jo papiksi päässyt, mutt'ei otettu, olisi saanut 5,000 palkkaakin, mutt'ei annettu. Andrei. Puhukaa mitä tahansa! Häveliäisyys on tytön paras koriste. Juhana. Heittäkää jo tämä puhe! Jo riittää tuota lörpötystä.
Höperöhän olisin, jollen tämmöisestä ruokatalosta pitäisi kiinni, kun sitäpaitsi minulla ei maailmassa ole yhtään, joka minua ikävöi ja jota minä kaipaisin. Ja lienettehän näillä viikoilla jo nähneet, että kykenen minä ansaitsemaan ruokani ja hiukan verran palkkaakin.
Talon wäki, semminkin lapset, rakastuiwat minuun hiljaisen luontoni ja siiwon käytökseni tähden ja usein he kummasteliwat minun suru= ja umpimielisyyttäni. Niinkuin jo mainitsin, olin talossa kolme wuotta. Silloin rupesin rakentamaan mökkiä erään kalaisen lammen rannalle; wäliin olin kylässä työssä, ansaitakseni ruokawaroja, sillä nyt jo sain palkkaakin, wäliin rakensin mökkiäni.
Siten ansaitsin ruo'an ja jonkun verran palkkaakin, joka tuli kotiväkeni hyväksi. Kesän tultua pyysi minua vaarini, joka oli pitäjän kuuluisa "venemestari", luoksensa, opettaakseen venheentekotaitoa. Siihen suostuin ja olin kesän hänen opissaan. Monta kymmentä venettä valmistui sillä ajalla. En kumminkaan halunnut pitkittää sitä opintoani, vaan jätin sen taidon hankkimisen kesken.
Rikasten talon-omistajain kodeissa ilmestyi useassa kotisen alkeis-opettajan paikkoja ja ne, jotka vähänkin lukemis-, kirjoitus- ja luvunlasku-taidossa olivat enemmin edistyneet kuin tavallisesti, pääsivät talvisin koti-opettajiksi, saaden ruoan ja hiukan palkkaakin.
Eikä hän tästä talosta kesken poiskaan lähtisi, vaikka harmissaan oli joskus sitä miettinyt. Ja päässyt hän kyllä olisi, sillä pitäjä ei enää moneen vuoteen ollut hänen edestään mitään maksanut. Nyt hän palveli ruuan ja vaatteen edestä, muualta ehkä olisi saanut vähän palkkaakin. Mutta nuo pellot ja pientaret, nurmet ja kivet, nurkat, pielet, kaikki oli rakasta, vanhaa tuttua pienuudesta saakka.
Täällähän niitä jo sanotaan nähtävän. Ja tuolla muutamassa talossa sanottiin, että tässä talossa ei ole palvelijaa. Senvuoksi pistäydyin tähän kysymään saisiko työtä ja leipää. Vai lieneekö se sananlasku yhäkin tosi, että pyrkivää ei oteta ruokapalkallekaan? Meillä on kumpaistakin, on työtä ja on ruokaakin ja vielä palkkaakin kun vain lienee olijassa olijata.
Päivän Sana
Muut Etsivät