United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi sentään, kun pääsisi tuonne kauas, kauas, näkemään, mitä siellä merien takana on. Noilla laivoilla, jotka kauan ovat merellä, saa usein pahennutta ruokaakin, ei siellä niin hyvä oltava ole kuin luulet, sanoi Sakki hymyillen. Totta heillä on perunoita ja silakkaa. En vielä ole niin pilaantunut, etten huonoonkin tyytyisi. Enköhän pääsekkin merelle?
"Sepä ihmeellistä!" mumisi Jolsan Matti sillä hänpä se onkin toinen näistä miehistä. "Mistä riivatusta on eukko saanut viinaa? Ja ruokaakin?" lisäsi hän sitten. "Sepä nyt meille tarpeellisempaa... Anna viinan olla, Kalle!" huusi hän, kun huomasi toisen aikovan maistaa eukon jäännöksiä. "Tänään ei tippaakaan, ennenkuin on työ tehty".
Nousepa syömään lapseni, täällä on nyt ruokaakin, lausui suutarin emäntä ja nosti veljeni istumaan pöydän ääreen. Tule sinäkin, Maria, syömään, käski hän sisartani ja laittoi pöydälle tuomiansa ruokia. Minäkin muistin leipäpalasen vakkasessani ja nostin sen pöydälle. No, mistä sinä tuon sait? kysyi suutarinemäntä. Ahon Antilta, vastasin. Toinen köyhä toista auttaa! lausui hän hymyillen.
Eipä se itse vieraskaan tavallisia rahtimiehiä ollut, koska sille tehtiin tila kammariin ja emäntä itse hilasi sinne ruokaakin niin, jotta ei tuolle meikäläiset piikatytöt passariksikaan kelvanneet. Aamusella kysyi sitte renki-Mikko isännältä, että: mikä se meidän viimeinen yövieras oli, mut isäntä vain sanoa toksautti: se oli niitä kaupungin saksoja.
Mikko tilasi auton, meni Helsinkiin. Sakris aherteli monta tuntia... Katseli entistä useammin kelloaan. Lopulta hän tuli huvilaan ja sanoi: Kuulkaas nyt, täti! Minun täytyy tänään lopettaa ennen kuin oikein passaisikaan! Sakris ei joutanut odottamaan edes päivällistä; ei, ainoastaan pariin voileipään hän tyytyi... Olisi tyytynyt lähtemään vaikkapa ilman ruokaakin.
»Niin ja pulskemmin siinä tarvitaan ruokaakin. Kun jouten on, syö puolta vähemmän», sanoi Tiina Katri. »Ei ne herrat välitä köyhästä enemmän kuin koirasta ja tuskin niinkään paljoa», lausui Lopo. »Tappaisivat edes kerrassaan, mutta kun kiduttavat sillä lailla, että elämä on monta vertaa pahempaa kuin kuolema.» Heiskanen puhalsi pitkän savun suustansa.
Puute oli makuusijoista ja niukalta oli ruokaakin maitoa ei riittänyt useinkaan kuin pienimmän velliksi ja isoäiti tuli aina viimeiseksi jaetuille aterioille, hän oli miniän mielestä liika laukku reessä.
Niin, nauttipa hän ruokaakin, söi leipää ja maistoi viiniä, jotta hänen ruumiinvoimansa kestäisivät sillä hänen täytyi olla valmis kestämään kaikki. Hän laati suunnitelman toisensa jälkeen, mutta oli pakotettu hylkäämään ne kaikki. Sosia oli yhä edelleenkin hänen ainoa toivonsa, ainoa työase, jota hän saattoi käyttää.
Oli ruvennut satamaan, ja Akmed asetti useita saviastioita ikkunaan, saaden täten jotenkin suuren ruukun täyteen vettä. Meillä oli vettä mukanamme kuten ruokaakin laskettuna neljän päivän tarpeeksi, ja sadevettä joimme nyt kylliksemme, jättäen vielä hyvän varaston paluumatkankin varalle. Aamiaisemme söimme tässä paikassa. Järveä ei näkynyt tänne, mutta sfinksi näkyi.
Täällähän niitä jo sanotaan nähtävän. Ja tuolla muutamassa talossa sanottiin, että tässä talossa ei ole palvelijaa. Senvuoksi pistäydyin tähän kysymään saisiko työtä ja leipää. Vai lieneekö se sananlasku yhäkin tosi, että pyrkivää ei oteta ruokapalkallekaan? Meillä on kumpaistakin, on työtä ja on ruokaakin ja vielä palkkaakin kun vain lienee olijassa olijata.