United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lakkolaiset ensin hämmästyivät sanattomiksi moisesta selityksestä. Lopulta Järvinen alkoi kuitenkin selittelemään: Ei asia lähimainkaan ole niin. Jos ei minua uskota, niin voivat nämä toverit sen kyllä tässä todistaa. Kaikki ne ovat samaa seuruetta ja jokainen niistä hyökkäsi minun kimppuuni! oikasi Vihavainen.
Eräänä päivänä hän nyt ilmestyi yhdistykseen ja täydessä sikahumalassa. Tavattuaan Järvisen oli ensimäisenä sananaan: Nyt minäkin tarvitsen rahoja! Onko kassassa? Järvinen katsahti häneen pitkään ja terävästi, sitten kysyen: Ja mistä hyvästä? Lakkoavustusta..... hoki Rimpinen. Lieneekö siellä sinun osallesi penniäkään vastasi tähän nauraen Järvinen.
Lääkärit sanoivat että Heikki Soini oli hermostunut. Liekö se sitten ollut hermostumista vai mitä, mutta kamalaa se oli se tila. Häntä kiusasi yöt, päivät, ja varsinkin öillä, se ajatus, että hänellä oli kaksi vaimoa: Alma Järvinen, jota hän rakasti ja Alma Järvinen, jota hän melkein inhosi.
Saattoihan se olla mahdollista että Anna Kallio rakasti Heikkiä Heikillä oli epämiellyttävä aavistus siitä, että se oli hyvin mahdollista mutta Anna Kallio oli niin voimakas ja itsenäinen, että tuommoinen pikku pettymys ei varmaankaan kovin paljoa tulisi häntä rasittamaan, kun taaskin hento, sinisilmäinen Alma Järvinen varmaan sortuisi maan tasalle, jos häntä sydänsuru kohtaisi.
Kuultuamme täällä työhuoneessa outoa kolinaa, poikkesimme vaan katsomaan, jos olisi vaikkapa varkaita...! Kyllä minä näytän teille varkaita, huusi nyt Vihavainen, lyöden jalkaansa lattiaan. Työtä täällä on aina tehty! Mutta herra Vihavainen, jatkoi Järvinen. Eikö mestari tiedäkkään että liikkeenne on lakkotilassa, vai ei mestari tiedä...!
He olisivat löytäneet, tai luulleet löytävänsä toisissaan vallan pohjattomia aarteita, joita nauttiessa ja ihaillessa he olisivat kuluttaneet kalliin aikansa välittämättä mitään koko muusta maailmasta. Toisin sanoen, heidän oma onnensa olisi kokonaan niellyt heidät. Alma Järvinen taas olisi siinä tapauksessa merkillisen pian hakenut ja löytänyt lohdutusta muualta.
Alma Järvinen oli äskettäin palannut Sweitsistä Helsinkiin ja herätti ensi kerran huomiota "Suomalaisessa Seurassa" ylioppilastalolla. Siihen aikaan olivat Helsingin fenomaaniset tytöt ylimalkaan tuollaisia herttaisia, pieniä, tyttökoulun läpikäyneitä, joilla oli varsin paljon sekä sydäntä että järkeä, mutta ulkonaista suloa hiukan niukemmalta.
Heidän terävä asiamiehensä, nuori varatuomari, oli sanonut kanteen ainakin mitä edellisessä istunnossa ilmeni, voivan kuivuvan kokoon. Mitään painavia todistuksia eivät olleet saaneet. Todistajina astuivat nyt sisälle Rimpinen ja Larvinen, jonka vuoksi Järvinen oli joutunut rettelöihin lakkoaikoina mestari Vihavaisen kanssa. Ensi katsauksella voitiin jo heti huomata mistä nämä miehet kävivät.
Hänkin eläisi kyllä ilmankin mutta tahtoi juuri sen takia jatkaa liikettään että työtä olisi tarvitseville. Tämän suuntaisilla mielipiteillä useimmat mestareista olivat. Keskustelu kokouksessa sukeutui hyvinkin kiihkeäksi. Molemmin puolin tuotiin esille mitä persoonallisempiakin esimerkkejä. Erittäinkin lausuivat mielipiteensä suoraan ulos Edvard Berg, Aarnio ja Järvinen.
Järvinen vastasi muistuttajalle olevansa enempi vakavaluontoinen mies, paitsi Oskarin parissa, siis tarkoin myöskin asioita punnitseva, eikä tuo huomautus siis voinut saada häntä asiasta oikeata selvyyttä esille tuomasta, jota toivoi myöskin kaikkien uskovan. Kirkko oli sittenkin asetettava keskelle kylää!