United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt olen kokenut kokoilla Kaikki mutkat, kaikki matkat, Kaikki työni toimitukset, Kaikki kirjaan kirjoitellut, Mukaellut muistokseni. Vaan en saatakkaan sanoa, Ihmisille ilmoitella, Minne viimein lykky viepi, Kunne onni ohjoaapi, Niinkuin sanoo sananlasku, Valittaa tarina vanha: Sijan tieän kussa synnyin, Paikan kaiken kussa kasvoin, En tieä sitä sijoa. Kuhun kuoleman pitääpi.
Kuvailee ei tarvitsevan niin kauan hätäillä, kun jotakin löytyy. Ei oo päivät päällitysten, vaan on päivät päästätysten. Sentähden ei pidä ylen monta toimitusta yhdellä kerralla ottaman taikka kaikkia yhdellä päivällä valmiiksi pyytää. Ei saapa sijoa katso, maata kuoleva valitse. Muutamat sanovat: ei saapa sijoa katso, toiset: ei syntyvä s.k., yhdellä mielellä kumpaisetkin.
Se kävi kerustimille, siitä vatsahan valahti: tuosta tyy'yin, tuosta täy'yin, tuosta sain kohulliseksi." Kysyi kylpyä isolta: "Oi isoni, armahani! Anna suojoa sijoa, lämpymyttä huonehutta, jossa huono hoivan saisi, piika piinansa pitäisi!"
Kulki täällä kuunos lintu, Kävi kaunoinen kananen, Mehiläinen meiän maalla Kokonansa kolme vuotta, Suomen suuria saloja, Kanarvikko kankahia, Etsien pesän sijoa, Asuinpaikkoa pahaista; Johon saisi Suomen maalle Mettä ihmisten iloksi.
Toinen vaari vastajaapi: "Joshan käyvätkin koreina, Kylä työtäkin tekevät; Siitä minä mielelläni Julistan Jumalan töitä, Hallitusta Herran suuren, Ett' on riittävä elatus Pantu paljolle väelle, Ett' on järviinkin jätetty Siunaus sillä varalla: Jos on paljon pyytäviä, Pyytämist' on paljon kanssa, Saalista samalla lailla; Maata kanssa kaivajilla: Kyll' on siemenen sijoa.
Samosi salossa ukko, Tieto, tuolta tietämähän: "Taitanet polun talohon, ei jaksa enempi jalka?" Ukko vastahan urahti: "Kun ei kestä, katketkohon!" Herramme Vapahtajamme tuli suurehen tupahan, anoi jo kamanan alta: "Saisiko sijoa yöksi?" Virui akka vuotehella, tuop' on vastahan tuhahti: "Painu tielle, mieronkierto!"
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko saarella sijoa, maata Saaren manterella, minun leikki lyöäkseni, tanner tanhuellakseni Saaren impien iloissa, kassapäien karkeloissa?"
Niinpä nyt tätä nykyä, Tällä tuhmalla iällä, Sijan tieän, kussa synnyin, Kanssa paikan, kussa kasvoin, En tieä sitä sijoa, Kussa kuolo kohtajavi, Näillä ouoilla ovilla, Veräjillä vierahilla. Kant. Terve kuu kumottamasta, Kaunis kasvot näyttämästä, Päivä-kulta koittamasta. Aurinko ylenemästä! Nouse kultaisna käkenä, Hopeaisna kyyhkyläisnä, Elollesi entiselle, Matkoillesi muinaisille.
Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Onp' on Saarella sijoa, maata Saaren manterella, sinun leikki lyöäksesi, tanner tanhuellaksesi karjalaisna kaskimailla, paimenpoikana palolla: lapset on laihat Saaren mailla, lihavat hevosen varsat." Mitä huoli Lemminkäinen! Palkkasihe paimeneksi: kävi päivät paimenessa, yöt on impien iloissa, noien neitojen kisoissa, kassapäien karkeloissa.
Lieko linna kääpiöiden, lasten leikkimaja? Ei meille sijoa siinä meren suuren soutajille.» Istuvat sydämin synkin polun päähän, linnan portin eteen. Se lauloi sininen lintu: »Ihmis-, ihmiskullat, kuinka teiss' on tuhma tieto autuudesta elon! Kuinka nousta nuori kukka voisi vanhan mieleen, suven henki heilimöidä syksyisessä puussa?