United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tapahtui: iski tulta ilmanrannat, maa tummui, peittyi pilvein pimeyteen, vihisi virrat, liikkui linnat, sannat, vapisi vahvuus päällä maan ja veen, puut pitkät murtui, kaatui vuorten kannat, maailma syöksyi yöhön ikuiseen, kuin sortuu pyyteen pyörremyrskyn alla pyhinkin lapsenhuudoll' haikealla. Ja niin ne huus, ne hyvää lasta kaksi, kuin kannelkielet, jotka katkeaa!
Ja tiedätkö, on pilvein tuolla puolla mun valtakuntani, on onnen maa, miss' osataan myös armaan eestä kuolla, ei yksin huoata ja armastaa, sun suuteloihis kuolla tahdon tuolla, jos tääll' en heidän vainoltaan ma saa, tai tahdot ennemmin, sua että lemmin vain sydämessäin vielä ijäisemmin. Ne houkat!
Hän, jok on paikkani maan päällä vienyt, mun oman, oman paikkani, mi vapaa Jumalan Pojan kasvojen on eessä, mun hautani on viemäriksi veren ja loan tehnyt niin, ett' Enkel' Tuonen, mi alas lankes, iloita voi siitä.» Värihin pilvein, milloin aamuin, illoin Aurinko niitä vastapäätä palaa, ma näin nyt verhoutuvan kaiken Taivaan.
Mutta läheneepi yö, ja mustat pilvet Tuulen siivill' idän rannalt' ylös kohoo. Leimahtaapa pilvein alla, Ukon nuolet Ovat lentämässä maan ja taivaan väliss'; Aalto, aina heräymään kerkee, Kuohuen jo rynkää vasten haaksen laitaa.
Sanan viimeisen kun vanhus kuuli, Pois hän lähti niinkun hiiluksilta; Iltarusko olj jo vaalennunna, Ennenkun hän kirkon luokse pääsi. Savussa ja tuhkana olj kylä, Pilvein peitossa kun tähtitaivas, Kylän luona kummulla olj kirkko. Niinkun pilviss' yksinäinen tähti, Hiljaisuus olj seudun vallitsija, Niinkun kuu on kolkon syksyn yöllä.
Hänen siipensä lannistuvat ja hän lyyhistyy alas; sillä ylevä kotka kaukaisilta kukkuloilta on sun päälles iskenyt tulisen silmänsä. Hän luokses kiitää halki sumujen ja pilvein kuin nopea vasama, ja hänen saaliiksensa joudut sä, ja ravittu on hän ijankaikkiseksi. ELMA. Teitä kiitän. HANNA. Ihana ennustus. ELMA. Ihmeellinen kyllä. Teidän kätenne myös.
On puoliso ja poika, omaisuutta ja arvoa ja kauneutta sulla, hänetkin tahtoisitko lisäksi? Sa rakastatko häntä? Miksi muuten et enää ilman häntä olla vois? Sen saat sa itsellesi tunnustaa. Mi riemu saada kuvastimekseen tuo kaunis sielu! Eikö onni ole kaht' ihanampi, kun hän laulullaan kuin päällä pilvein kaaren meitä kantaa? Kas silloin olet miekkonen!
Tää varsi taipuu, se maahan vaipuu, kun riehuu tuulispäät. Niin raskas päivä on, yö vaivaks vanhuksen! Oi, onnen päivät ne iäks jäivät, jäi nuoruus kultainen! Sä petyt, poika! Sä petyt, poika! Nainen jos lempimään sua taipuu, näät virvatulta vainen, mi harhaks pian haipuu. Kas, tuuli liehuu ilvein, ja läikkyy meren pinta, käy ees-taas kulku pilvein: niin vaihtuu naisen rinta.
Sa into oot, mi sanani saa soimaan Ja kostoon käskee mun, ei tikarein, Vaan synkkäin pilvein kesken salamoimaan! Tein, mauri, työni mauri, mennä saan... Jos multa halaat runoutta vain, Niin ota tuntein, jotka hehkuin palaa, Tää runsas vuo, jot' etees tahdon valaa, Mut kuule murhe riemuhuudossaan!
Ei pienintäkään! Haa! Suonissani jäähtyy vereni! Hän ompi jumalaloin pakana! Rinnoilla pakanan mä lepäsin! LALLI. Niin olen sua ikävöinnyt Kerttu, Kuin kevät-yönä luonto ikävöitsee Auringon nousemista. Hartaasti Nyt pilvein pitäjätä väkevää Mä kiitän tästä ilohetkestä! Hän pilvein pitäjätä kiittelee! Voi kauhistusta!