United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Naljaeli neiti nuori: "Näit unta unelmastasi." Valvoivat he vuotehella keski-yönä kolmantena, silmät suitsevan näkivät, kuulivat puhetta puusta: "Tulla voitte kuin Jumala kaikkiviisas, kaikkivalta!" Syli toisensa tapasi. Silloin yön virsi virisi syvältä sydämestänsä: "Olin ennen onnellinen luonnon orjana eläen, oonko nyt otollisempi kuninkaana luomakunnan?
Tuo kaunis pajarin poika viallista verta vitsoi kopin kolkoilla kivillä; tuo impi ihalan illan se suki suruista päätä miehen vieraan vuotehella.
Lempo leskelle menevi, Tuoni toisen tähtehille; Parempi pajuilla maata, Lepän oksilla levätä, Kun on lesken vuotehella, Pieluksilla pietyn naisen Armahampi aitovieri, Kun on lesken kylkipuoli; Leppiämpi lehtovieri, Kun on lesken vuoetvieri.
Nyt, armas, oiva Oprini, Sä palvelija parhain, Jo päättyi palveluksesi Ja nousus aamuin varhain: Oot viimeisellä vuotehella, Ja silmälläsi rauvenneella Sen katsot Herran puolehen, Ku lausunut on nöyrillen: «Ketk' ovat tääll' alentuneet,» «Teen tuolla ylimmiksi,» «Esimmiks joutuu viimeiset,» «Esimmät viimeisiksi;» «Sä hyvä huoneenhallitsija,» «Sä uskollinen palvelija,» «Käy saamaan palkka palvelun,» «Käy sisään Herras riemuhun!»
Hän hyräili nuotit läpi ja alkoi sitten selvällä, taipuvalla ja täysinäisellä äänellänsä laulaa: Sun oon ma vuorten, laaksoin eroittaissa, Jos myrsky täällä kuinka raivoaa, Ja hiekkaan peittyy liljat erämaissa, Sun olen vaan. Jos vaikka omaks' saisin marmorilinnat, Jos loiston, valon maissa asuisin, Ja tarjottaisiin aarteet kallihimmat, Sun olisin. Ja ollessani kuolin vuotehella, Kun vaihdan...
"Lauluissa oli", sanoi hän hiljaa: Ja ollessani kuolin vuotehella, Kun vaihdan kodin iloon tämän maan, Mä viimeiseksi tahdon kuiskaella, Sun olen vaan. "Niin on niissä. Minä olen usein ajatellut: Emili, mitä sinä ajattelisit, tekisit, jos sinä seisoisit hänen kuolinvuoteensa ääressä, olisit hänen vaimonsa ja pyhkiäisit kuollon-hien sen ainoan otsalta, kuin sinulla oli maan päällä?
Muut siki unessa nukkui Kuin hako isäntä itse Huokui raskashenkisesti, Uikutti unia nähden, Vieritteli vuotehella, Karjasi, ylös kavahti, Käsin huitoi, torjui, huusi: "Armoa, Kalervon poika!" Taas romahti patjoillensa, Nukkui Joukossa levottomuutta. KULLERVO. Tuo lopeta, Illi! Itsekseen. Itsessäni tuota tunnen, Kuitenkin tekoja jatkan Sisäisen palon pakosta. Illille: Näitkö siellä koiran, Hallin?
Vaimo kyyn-viha vikisi: "Tuoll' on tytti teiltä viety Vesi-Hiiden vuotehella; etsit impeä suruista, löydät naisen nauravaisen." Kalpeni satulassansa Pyhä Yrjänä ylinkä. "Sen varsin valehteletkin." Pilkkasi pahaniminen: "Rakastitko naista nuorta?"
Pere käski pieksemähän, Muu väki mukittamaha; Ethän raahi rankaista Etkä henno hertaistasi, Rahan paljon pantuasi, Enemmän luettuasi. Neuo sulho neioistasi. Neuo sulho neitoasi, Neuo neittä vuotehella, Opeta oven takana, Vuosikausi kummassaki; Yksi vuosi suusanalla, Toinen silmän iskemällä, Kolmansi jalan polulla.