Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025


"Lauluissa oli", sanoi hän hiljaa: Ja ollessani kuolin vuotehella, Kun vaihdan kodin iloon tämän maan, viimeiseksi tahdon kuiskaella, Sun olen vaan. "Niin on niissä. Minä olen usein ajatellut: Emili, mitä sinä ajattelisit, tekisit, jos sinä seisoisit hänen kuolinvuoteensa ääressä, olisit hänen vaimonsa ja pyhkiäisit kuollon-hien sen ainoan otsalta, kuin sinulla oli maan päällä?

Eilen kuoli Rennerod'issa ruttoon se mies, jota te ruttomieheksi kutsutte. Lutherilaisia ja paavilaisia seisoi hänen kuolinvuoteensa ympärillä ja uskolliset protestantilliset papit surevat Jesuittaa. Tämmöinen on kertomus laupiaasta Samarialaisesta, josta evankeliumi kertoo, ja nyt kuten silloinkin huutaa teille Jesus lopuksi: 'menkäät ja tehkäät te myös niin!"

Toinen Maria, Maria Prytz, hänen entinen oppilaansa, oli hänen avioliittonsa ensimmäisinä vuosina Helsingissä yksi Lauantaiseuran naisia ja vieraili myöhemminkin runoilijan kodissa Porvoossa. Maria Prytz kuoli kolmenkymmenenkolmen vuotiaana Turussa 1849, ja runoilija otti jäähyväiset häneltä hänen kuolinvuoteensa ääressä.

Toisen kasakan luoti viilsi niin läheltä Kyöstin korvaa, että hän oli vähältä kaatua. Vastaukseksi sai kasakka suomalaisen luodin keskelle rintaansa. Hänen kuolinvuoteensa oli valkea lumi. Mutta vielä ei oltu vaarasta päästy. Päin vastoin se lähestyi yhä uhkaavampana, vanhan jääkärin muodossa.

Jotka olivat olleet hän kuolinvuoteensa ääressä, he kertoivat että hän ikäänkuin oli laulanut itsensä taivaasen. Hans Nilsen tuli vanhimpien veljes-kokouksesta. Hän kuului itse niiden joukkoon, sillä ikä ei ollut siinä määräävä vaan usko, rakkaus, hurskaus ja kokemus hengellisissä asioissa sekä todellinen viisaus.

"Hän kuoli ennen kun unelmansa toteutuivat, mutta vielä kuolinvuoteellaankin uneksi hän saavansa lämmitellä vanhan kuningasvallan päivänpaisteessa. 'Olen ollut uskollinen kuolemaan saakka, kuiskasi hän kuollessaan. Silloin oli tyttärensä kahdentoistavuotias; se oli 1813, samana vuonna jona Napoleonin tähti laski. Minä olin ainoa, joka itkevän tytön tukena olin hänen kuolinvuoteensa ääressä.

Kalle oli pettänyt hänet ja saattanut yleisen naurun alaiseksi. Tuhatta tyhjemmältä tuntui nyt tästälähin mökkikin. Kyyneliensä lävitse oli Reeta näkevinään mökkinsä ja kuolinvuoteensa siinä. Aivan yksinään oli hän vuoteellansa murtuneena, masennettuna. Ei tullut kukaan häntä katsomaan, ei Laukkalan muorikaan, sillä Reeta ei enää jaksanut nousta muorille kahvia kiehauttamaan.

Se oli yhtä soma kuolija kuin teidänkin äitinne, paria viikkoa ennen kuolemataan sanoi päivän, tunnin ja minuutin milloin kuolee, ja niin kävi aivan sekunnilleen. Sanoi unissa hänelle sanotun. Niinhän se meidän muorillakin kuolema oli unissa tullut. Ruustinna ja rovasti olivat juuri hänen kuolinvuoteensa ääressä.

Olipa hän sairas tai terve, täytyy hänen aina vain samota eteenpäin, kuolemankielissäkin hänen on pakko lakkaamatta raastaa itseään sateessa pitkät matkat, ja kun hän jossain kylmällä kivikasalla vetää viimeisen hengenvetonsa, ei hänen kuolinvuoteensa ääressä ole ketään muita ystäviä kuin minä ja JumalaTämän vetoamisen huomasin saattavan tytön epätietoiseksi.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät