United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Saan toivottaa teidät taas tervetulleiksi tähän Korpelan kylän kansanjuhlaan, jota niin usein ennenkin olette läsnä olollanne kunnioittaneet, tälle juhlakentälle, jonka keskellä Suomen valkosininen lippu niin iloisesti liehuu... Kaikki katsahtivat ihmeissään ylös tankoon, lippua sen latvasta hakeakseen, mutta eihän siellä mitään lippua näkynyt.

Työväentalo kohoaa kuin jättiläislinna Töölönlahden rannalla Suomen pääkaupungissa. Sen lipputangossa liehuu punainen lippu. Sen kuparinen torni välkkyy syksyauringon valossa. Ympäri Suomea käy vaalitaistelu valtiopäiville v. 1917 syksyllä. Historian kaikki aallot lyövät tätä työväentalon muuria vastaan hyrskyten vaahtopäisnä. Suomen itsenäisyys on ratkaistava.

Ristin lippu kohoo korkeammalla kuin mahtavien kruunut, ja sen alla tulee kansamme vast'edes pyrkiä vapautukseen. Löfving tarkasti surullisena tuota niin ihmeellisesti muuttunutta, mutta Attila hymyili hellästi isälle ja silmäili tyynesti ympärilleen. Keitä nuo ovat? kysyi hän, haaveilevat silmät kiinnitettyinä nuoriin, jotka olivat vetäytyneet syrjään.

Pyhän maan Hebrealaisten lähetyskuuta, rabbini Zimri itse etupäässä, jokainen kantaen kädessänsä lahjaansa morsiusparille, kallista vaasia, joka sisälsi multaa Sionin vuorelta. Hamadanin lippu. Hamadanin asukasten lähetyskunta kunnian-arvoisen Bostenagin johdolla. Kaleb talutti hänen upeata ratsuansa.

Meidän täytyy kunniamme tähden miehinä kestää jonkun aikaa ja itsemme tähden haalia lippu ales oikealla ajalla, tinkiäksemme itsellemme jotenkin kohtuulliset ehdot. Minä tahdoin Muiria niin tekemään, kun jouduimme noiden kuleksivain konnien vangeiksi he todella ansaitsevat sen nimityksen, sillä viheliäisempiä maankulkijoita ei löydy maailmassa."

Ei hänellä enää ole pitkältä aikaa jäljellä, minä tahtoisin niin mielelläni ilahuttaa häntä vähän viime hetkillänsä. Hänellä raukalla on ollutkin niin vähä iloa tässä elossa!" Isäntä oli laskeutunut maahan peilipöydältä, lippu yhä vielä kädessä. Muut vieraat olivat panneet lasinsa pöydälle ja asettuneet piiriin isännän ja lesken ympärille. "Antakaa se minulle. Olettehan te ylioppilas, eikö totta?

Lähetyssaarnaajat vastasivat: "minä tahdon sen tehdä Herran avulla." Elokuun 10 p. lähti laiva Lontoosta. Laivan mastossa liehui purpuranpunainen lippu, johon kolme viheriäistä öljypuun oksaa nokassaan pitävää kyyhkyistä oli neulottu ilmoittamaan, että rauhan sanoma oli matkassa. Seitsemän kuukauden vaivaloisen matkan perästä tulivat he Maaliskuun 6 p. 1797 Tahitin läheisyyteen.

"Sinä olet karkea ja käskeväinen hoitaja, de Vaux", sanoi kuningas hymyillen ja jatkoi puhettaan, kääntyen sir Kennethin puoleen: "urhea skotlantilainen, minä olen sinulle palkinnon velkaa ja tahdon sen runsain määrin maksaa. Tuossa on Englannin lippu! Varjele sitä kuin noviisi asepukuaan yöllä ennenkuin hän ritariksi lyödään.

Hän itse oli asetettu seisomaan eräälle pelipöydälle pieni lippu kädessä, ja vieraat joivat hänen maljansa ties, kuinka monennen kerran. Koputettiin hiljaa ovelle. Leski seisoi avonaisessa ovessa vavisten ja hämillään. Eräs herroista juoksi hänen luoksensa. "Kas tyttö! Suo minun syleillä sinua, sydänkäpyseni!" Nainen vetäysi askeleen taaksepäin.

Nuo lihavat soturit eivät tienneet muuta tehdä, kuin rautakankia heitellä, lyödä pallia, painia, renkuttaa loilujansa, helistellä lasejaan ja tyhjennellä pullojansa, ikäänkuin he olisivat viettäneet pitoja maalla ja heidän keskenänsä olisi ollut juhlariuku eikä kuninkaallinen lippu".