United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vain korkur'ystavyyttä? rikkaan lahja, Sataisen voiton toivoss' annettu? FLAVIUS. Ei, rakas, kallis herra, jonka rintaan Epäilys asustui, mut liian myöhään. Epäillä olis tullut onnen aikaan, Nyt kaikk' on mennyt, nyt ei siitä taikaa. Mun tänne sula rakkaus toi, sen vannon, Ja harras usko jaloon sydämmeenne Ja huoli hengen elatuksestanne.
Se on luonto ja teeskentelemättömyys; sula mielen ilmotus ilman mitään salaamatta, mitään ulkoa lisäämättä. Tämän luonnollisuutensa ja yksinkertaisuutensa tähden on myös oppineiltaki kansanruno kaikkina aikoina arvossa pidetty.
Se oli kuitenkin sula mahdottomuus, jonka vuoksi kamarineitsyt purskahti nauramaan. Mutta siitäkös vapaaherratar sydämmistyi, sieppasi tikarin, joka hänellä aina oli mukanaan, ja uhkasi sillä neiti Westiä. Hirveästi säikähtäen hyökkäsi neiti silloin ulos ja rouva perässä hänen kintereillään, ajaen häntä takaa läpi koko huoneuston.
Jokainen tiesi, että jälleenliittyminen Ruotsiin oli sula mahdottomuus, ja täydellinen antautuminen ja sulautuminen suureen Venäjän valtakuntaan oli taas ajatus, jota yhtä mahdottomana ei kukaan millään ehdolla tahtonut ajatellakaan, vaan jota kuitenkin pohjaltaan kukin oikeastaan pelkäsi.
Ja mitä te ulostoimittaa taidatte? Paras on Herran tahtoa totella, hän odottaa aikaansa, kuin hän omiansa pelastamaan tulee." Sanoin minä: "ylitse minä meinaankin mennä, jahka sula vesi tulee, ja tämän nuoren naisen myös mukanani viedä." Sanoi hän: "kuinka sinne päästä mahdollista olla taitaa?" Sanoin minä: "me olemme ajatelleet saarelle jäädä siksi kuin jäät merestä menevät.
Hän on kuin juoksu-koira turvatta, Siks' että hylkäsi hän hoitajansa Ja petti holhojansa luottamuksen, Ja samaten kuin isän-murhaaja Hän ei voi missään löytää lepoa, Mut kirouksia kaikkialla! Kuolo On hälle tottakin vaan sula armo, Ei rangaistus. Kymmenes Kohtaus. Ei veljet enää säästä veljiänsä, Ei isä poikaansa, ei poika isää! Ah! Verta! Verta!
Koski oli siellä päin aivan sula, ja Varsankallion molemmin puolin kuohuivat hyrskyt niinkuin kesälläkin. "Juhani, hoi!" He huusivat kaikki ja menivät niin likelle sulan laitaa kuin suinkin uskalsivat. Silloin kuului sulan takaa, Varsankallion alapuolelta katkonainen, läähättävä huuto: "... ja toiset huusivat, että..." Samassa pilvi katosi kuun edestä.
Tuon vanhuksen sula otsa oli heleä ja korkea, sillä nuot valkeat hiuskiehkurat olivat kammatut ylös
Oli kirkas, kylmähkö päivä, noin viiden tienoissa illalla, ja ruokalevon maattuani lähdin minä tavalliselle kävelylleni ennen istuutumistani työpöytäni ääreen. Pihamaa oli sula, samaten katukäytävät päivän puolelta. Mutta niin pian kuin aurinko painui huoneen harjan taa, veti pimento rapakot ja purot riittaan, ja kengänkannat karahtelivat astuessani.
"Näillä seuduin me emme tappele kantapäillä niinkuin aasit; me tappelemme nyrkeillämme, poikani; ja koska tahdotte sellaista leikkiä, niin täytyyhän teidän saada." "Jumala," vastasi Kenelm juhlallisesti, "lähetti minun tähän kylään vartavasten Tom Bowles'ille selkään antamaan. Se on sula armo, joka teille tapahtuu, te tulette vielä sitä huomaamaan."