United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
He saapuivat kosken rannalle, sille kohdalle, josta näki suoraan Varsankalliolle. "Siinä se on", sanoi Iisakki. "Siinä se on", vastasi saarnaaja omituisella äänenpainolla. He jatkoivat matkaansa pitkin polkua, joka Varsankallion kohdalla seurasi rantatörmän lakea, mutta painui jonkun matkan päästä metsään. Kosken pauhu kuului tohisten ja valittaen.
Senvuoksi oli lautat näin korkealla vedellä jo Puurnunleukaa ylenmpänä saatava kääntymään siihen virtaan, joka painoi Suomen rantaa vasten, ja siitä ohjattava Suomen puolista reittiä ohi Varsankallion... Mutta tulvan laskettua vei syvempi väylä Varsankallion ohi Ruotsin puolista rantaa pitkin... Puurnunleuka välkkyi ilta-auringon valossa ja vaahdot myllersivät sen terävää kärkeä vasten.
"Jos heille onnistuukin... Jos Heikki osaakin laskea niin laitavasti, että pääsevät Varsankallion kylkeen!" sanoi Hanna, ja merkillinen toivo syttyi hänen sydämessään. "Sitä en jaksa uskoa", sanoi Iisakki. "Eikä Heikki ole sitä voinut itsekään uskoa... siksi tarkoin hän tuntee kosken voiman..." Kero-Pieti oli taas lamautunut. Hän puhui hiljaisella äänellä ikäänkuin rukoilisi.
Talosta vei polku koskelle hauskan männikön poikki, joka oli elättipuistoksi siihen jätetty ja jota Iisakki hoiti kuin silmäteräänsä. Kosken rannalla, Varsankallion kohdalla, polku alkoi painua pitkin törmää, väliin poiketen metsään, väliin taas käväisten kosken törmällä niissä paikoin, missä se oli tasaisempaa. Hanna ei ollut käynyt koskella sitten viime syksyn.
He olivat vain ilveilleet, kun kuulivat miehen hengenhädässä apua rukoilevan. Mutta nyt he eivät laskeneet leikkiä, ja kuolema herätti kauhua. Varsankallion uhrien perikato koski mieliin niin, että ohimot jyskyivät. Hannan maltti ja rohkeus pani heidät ihmettelemään. "Isänsä tytär se on", puhui eräs vanhempi mies.
Puurnunleuan terävä kärki pohotti mustana valkoista jokea vasten..." "Juhani, hoi!" huusi Antti niin kovaa kuin jaksoi. Kaukaa, Varsankallion luota, kuului Juhanin huuto: "Ja yksi mies hyppäsi koskeen, ja toiset huusivat, että voi meitä, pojat..." "Koskeen se hyppää!" hätäili Antti, ja kaikki kääntyivät juoksemaan Varsankalliolle päin.
Kun hän ensi kertaa omin päin laski lauttaa, vavahteli sydän vähän, mutta silmä oli tarkka ja käsi tarmokas. Notkeana totteli lautta. Puurnunleuka kyllä viskoi vaahtojaan, Varsankallion kyljet kiiltelivät, mutta uljaana seisoi Antti perä paikalla, ja oikeita vesiä pitkin lautta osasi kosken alle.
Koski oli siellä päin aivan sula, ja Varsankallion molemmin puolin kuohuivat hyrskyt niinkuin kesälläkin. "Juhani, hoi!" He huusivat kaikki ja menivät niin likelle sulan laitaa kuin suinkin uskalsivat. Silloin kuului sulan takaa, Varsankallion alapuolelta katkonainen, läähättävä huuto: "... ja toiset huusivat, että..." Samassa pilvi katosi kuun edestä.
"Toista korttelia on mennyt sitten eilisillan, ja kun toisen korttelin vielä menee, niin..." vastasi Heikki. "Ei, ei vielä", varoitti Iisakki. "Nyt on Varsankallion virta väkevimmillään... Eiköhän virta paina vielä kallioon..." "On niitä lauttoja tällä vedellä ennenkin laskettu", sanoi Heikki. "Mutta saisihan tulva vielä laskea."
Lautta oli Puurnunleuan kohdalla käännettävä suoraan Varsankallion virtaan... Kaikkien piti olla jälkimäisellä lautalla, johon oli kiinnitetty lujat köydet poikki ja pitkin ja varattu kaksi lisäairoa. Kun etumainen pohja jyskähtäisi kallioon, silloin juuri heitettäisiin köysi hädässä oleville.