United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä kävi hyvin yhteen sen kanssa, jota Eevi halusi kuulla, mutta hänen mieleensä joskus hiipi kuitenkin epäilys siitä, oliko tämä ihanteellinen kuva tosi, ja oliko elämä todella pelkkää sopusointua ja onnen-unelmaa. Aihetta näihin ajatuksiin antoivat hänelle etenkin ne vaikutukset, joita hän oli saanut Helsingissä.
En voi kauemmin teeskennellä levollisuutta Paulin edessä, kun epäilys ja rauhattomuus mieltäni kalvavat. Meidän täytyy tehdä tästä loppu, ja minä olen valmis sanomaan hänelle kaiken. Rukoilen teitä, isäni, malttamaan mielenne, pyysi kreivi Bernhard.
Sitä uskonkappaletta, että Ludvig Napoleon oli aika »konna», ei saanut, niin kauvan kun hän oli meidän vihollisemme, millään tavalla moittia, sillä kaikki mitä hän teki, oli jo edeltäpäin kirottua. Taas heräsi minussa hiljainen epäilys.
Mutta sydän tuntee kumminkin, ja kuta enemmän se tuntee, sitä julmemmin myrsky riehuu. Vaan tällä myrskyllä on väliin satamansa, johon se kiiruhtaa, satama, jossa sen valta ja kiivaus murtuu. Myrskyn nimi sydämessä on epäilys; sataman nimi on kosto.
Mutta hänenkin viereltään oli mennyt mereen mies, joka aikoja sitten oli ennustanut oman kohtalonsa, ja hänenkin kasvoillaan asui muiden haastellessa tuo harras vakavuus, joka todisti hänenkin kuuluvan täydellisesti samaan henkiseen ilmakehään, missä ei mikään epäilys näiden asioiden todenperäisyydestä ollut mahdollinen. Kaikki nuo neljä kuuluivat yhteen. Minä yksin olin piirin ulkopuolella.
Se on kaunis kuva, virkkoi Meri katsahtaen silkkivaatteeseen. Mitä se esittää? Se on Jumalan pyhä äiti, Sancta Maria, vastasi neiti Regina ja risti silmänsä niinkuin hänen tapansa oli tehdä joka kerta, kun tuli pyhän neitsyen nimen maininneeksi. Mihinkä sitä käytetään? kysyi Meri viattomasti. Regina tarkasteli häntä ennenkuin vastasi. Taas syntyi epäilys hänen mielessään, mutta haihtui samassa.
Se on ihmiskunnan suuri epäilys, epätoivo ja väsymys, joka ympäröi purjehtijaa ja kietoo hänen sieluaan. »Mitä sinä hourailet? Oletko sinä parempi meitä?
Vain korkur'ystavyyttä? rikkaan lahja, Sataisen voiton toivoss' annettu? FLAVIUS. Ei, rakas, kallis herra, jonka rintaan Epäilys asustui, mut liian myöhään. Epäillä olis tullut onnen aikaan, Nyt kaikk' on mennyt, nyt ei siitä taikaa. Mun tänne sula rakkaus toi, sen vannon, Ja harras usko jaloon sydämmeenne Ja huoli hengen elatuksestanne.
Hämmästys, ilo, epäilys ja ihastus kuvautuivat neekerin mustissa kasvoissa, kun hän kuuli nämä valkoisen nuorukaisen sanat, jotka hänestä olivat ikään kuin ilosanoma taivaasta.
Olenko minä tehnyt sinulle jotakin?» Letta käänsi yhä päänsä pois. »Sinähän lupasit niin varmasti, niin varmasti tulla kotiin iltapäivällä aikaisin...» Hän katsoi itkettynein silmin tutkivasti Jakobiin suoraan hänen omaantuntoonsa; ja epäilys kasvoi surulliseksi varmuudeksi. »Sinä et välitä minusta... Ei, Jakob, sinä et välitä minusta... Sano se vain suoraan.»