United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pitäköön itse huolta niiden kastelemisesta!" "Sepä oivallista tästäpä syntyy yhä parempaa!" lausui hän sointumattomalla äänellä. "Pitsiä jalassa ja kiittämätön sydän. Lenore, Dierkhofiin et enää koskaan palaa enkä minä enää huolikaan sinua sinne!" Minä kirkasin ja heittäydyin hänen syliinsä hänen sanansa lävistivät tikarin tapaisesti sydämeni.
Minä otin povestani tikarin ja annoin sen lähinnä istuvalle; sillä minä olin eräänä yönä toverieni nukkuessa salaa viskonut heidän veitsensä mereen, ett'eivät olisi voineet toisiansa tahi itseänsä niillä vahingoittaa. Neuvoin myös häntä tähtäämään iskunsa niin, että se heti hengen veisi. Mutta ei kukaan näkynyt rohkenevan työhön ryhtyä. Odotin, mutta turhaan.
Aikomukseni oli puukolla surmata Allan Verikäsi, jota meidän heimokuntamme vapisten muistelee, ja sitten ottaa vastaan minulle sallittu kohtalo. Mutta juuri kun käteni tapaili tikarin kahvaa, näin Annikka Lylen. Hän helisti harppuansa ja rupesi laulamaan muutamaa Sumun Lasten laulua, jonka oli oppinut meidän keskellämme asuessansa.
Vihdoin seisahtui hän eteeni ja kysyi nololla äänellä: Onko sinun järkähtämätön päätöksesi ottaa vain Lammin tytär? On. Lupaatko täyttää tahtoni muissa tapauksissa. Lupaan, oli taas vastaukseni. No, saadaanpa nähdä, eikö tuo hulluus tule jäämään, sanoi isäni äreästi ja meni ulos. Nämä isäni viimeiset sanat kävivät minun sydämeeni kuin tikarin pisto. Minä aavistin ... enkä tiennyt mitä.
"Hopeatako, muinais-germanilaisessa hautakummussa, herra professori?" kysyi nuori mies vähän pilkallisesti. "Katsokaa tätä vaskikalua!" Hän oli ottanut jonkunlaisen tikarin tahi veitsen käteensä ja nosti ja laski asetta ikäänkuin olisi hän syössyt sitä jotakin vasten ja punnitsi sitä sitte sormillansa.
Mutta te viivyitte ja murhahimoni ei suonut minulle kärsivällisyyttä, vaan riensin lopulta linnaan päin ja kohtasin puistossa tuon muukalaisen vaimon, joka kutsuu itsensä Marciaksi. Hänen terävä silmänsä huomasi kohta, että jotain oli tekeillä, huomasi kostoni kimman ja näki povessani kirkkaan tikarin.
"Minä suutelin papitarta ja hän vei minut sisään hän oli villi kissa, mutta hänen viininsä oli hyvää ja hän antoi minulle lähtiessäni viisi ruukkua viiniä eväiksi. "Niin pitkälle en minä päässyt Smerdan kanssa", sanoi korsikalainen. "Hän antoi minun juoda kellarissa, muistoksi hän antoi vain tämän" ja hän paljasti ruskean kaulansa. "Mustasukkaisuuden tikarin pistos", nauroi Cethegus.
Se oli kuitenkin sula mahdottomuus, jonka vuoksi kamarineitsyt purskahti nauramaan. Mutta siitäkös vapaaherratar sydämmistyi, sieppasi tikarin, joka hänellä aina oli mukanaan, ja uhkasi sillä neiti Westiä. Hirveästi säikähtäen hyökkäsi neiti silloin ulos ja rouva perässä hänen kintereillään, ajaen häntä takaa läpi koko huoneuston.
Hän selvään huomasi, että indianit olivat tappaneet eläimen tikarin pistolla, kun eivät saattaneet viedä sitä muassaan joen poikki. Nyt hän hyvin tiesi, mitä tietä hänen vihollisensa olivat kulkeneet ja palattuaan don Végalin luo sanoi hän: "Huomenna me ehkä tapaamme niitä". "Käykäämme heti paikalla joen poikki", vastasi hispanialainen. "Mutta miten?"
Heidän hämmästyksensä ja uteliaisuutensa koko salaisuus selveni nyt äkkiä. Mikä pidätti ihmissyöjäin helisevän joutsen ja myrkytetyn tikarin? Mikäs mun kuin Stanleyn ja Frankin salaperäinen kalpeus! Samalla tavalla vaikutti Stanleyssä Embomman kauppamiesten vaaleiden kasvojen näkö lähes vastentahtoisen pöyristyksen.