United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sehän on tuo vanha juttu, jota olen kuullut kyllä satakin kertaa jo ennen." Ja samaa tietään lensi hän pois. "Kuulepas, vuokko", sanoi kyhmyräinen kataja, joka seisoi siinä lähellä, "onko tuo nyt sopivaa, puhua tuolla tavalla ilmi sydämmensä tunteita? Täytyy pitää nokkansa pystyssä, jos on mitään nokkaa.
Kuulepas, minun täytyykin ruveta sinusta pitämään huolta niinkuin pikku lapsesta. Kerttu: nyt sinun täytyy heti mennä nukkumaan. KERTTU: Kyllä, kyllä, kunhan sinä vain lähdet. ALLI: Ja nukkua oikein kauvan. Ymmärrätkö KERTTU: Minä aionkin nukkua sekä kauvan että hyvin. ALLI: Se on hyvä se. Ja sitten sinun pitää ruveta tekemään jotakin työtä. Ei se käy, että sinä vain laiskana lojut.
"Ja kuulepas vielä, Inger-Johannani!" jatkoi hän, kun he olivat kahden kesken ruokakamarissa, "jos niin on, että kuvernöörin rouva tahtoo lukea kirjeesi, niin pane pieni risti kirjeen alle... Mutta, jos sinulla on jotain vaikeuksia, niin mene täti Aletten luo piispan taloon, niin saan kuulla siitä, kun Iso-Ola käy kaupungissa... Tiedäthän, ett'ei isä kärsi mitään hentoa tunteellisuutta."
"Kuulepas Benjamin", sanoi Ambroise äkkiä, "sinä joka olet huvitettu meidän kunnon Nicolaksesta, tahdotko kuulla uutisia hänestä? Minä sain toissapäivänä häneltä kirjeen. On oikein, että minä vähän kerron hänestä, sillä hän on ainoa tästä pesäkunnasta, joka ei voi olla täällä läsnä." Benjamin innostui heti. "Vai niin, onko hän kirjoittanut? Mitä hän sanoo, mitä hän toimii nyt?"
"Hän on meitä auttanut jo niin monta kertaa." "Kyllä hän vieläkin auttaa. Kuulepas, arvaapas mitä? Minulle johtui juuri mieleen hyvä ajatus. Se miesparka on kaiketi ihan kuolemaisillaan siellä kaupungin hirveässä kuumuudessa, hän kun on niin lihava. Me kutsumme hänet tänne sunnuntaina yhdessä Konkordia Riegelin kanssa." "Mitä siitä apua olisi?" "Sekin nyt oli kysymys.
"Kuulepas", sanoi hän, "minä näin että sinä tänään ensimmäisenä ryntäsit pappilaan; mutta mikä riepu tuossa vieressäsi on?" "Se on venäläinen lippu". Cronstedtin katse kirkastui kauniisti kun hän edelleen kysyi: "Oletko sinä valloittanut sen?" "Olen". "Mutta sinä olet haavoitettu, miksi et sidota haavojasi?"
Se oli Kyösti. Vaivoista ja kärsimisistä ei enään näkynyt jälkeäkään. Tuli paloi kuin ennenkin hänen kauniissa silmissään ja hänen liikkeistänsä saattoi helposti nähdä että hän oli saanut entisen jäntevyytensä. "Kuulepas", sanoi Cronstedt katsoen tarkasti nuoreen hiihtäjään, "sinäkö kirjeen Adlercreutziltä toit?" "Niin".
Hän päätti tarkkaan pitää isäntäänsä silmällä eikä liiaksi kiiruhtaa sen tärkeän asian ilmottamisella, joka hänelle oli uskottu. "Kuulepas saraceni", hän sanoi; "minusta isäntämme mielikuvitus häälyy yhtä paljon nimien kuin muitten aineitten suhteen. Sinun nimesi on Shirkohf ja vastikään hän sinua mainitsi toisella nimellä".
Kuulepas sinä, pommerilainen naurisnaama, älä päästä ruununrottaa jyvähinkaloosi, muuten se nakertaa siihen reiän. Etkö häpeä, härkäsaksa! huusi eräs paksu varusmestari, joka kyynärpäittensä avulla tunkeusi joukon läpi. Tässä on mies, jolla on komissariaatin käsky ottaa jyvät vastaan, ja jos joku tohtii jotakin mukista, kyllä minä hänet muokkaan!
"Sinun tarvitsee, toivoakseni, odottaa ainoastaan muutamia tuntia; mutta minun täytyy mennä, sillä minä aion valmistaa kuningas Euergeteelle harvinaisen huvin syntymäpäiväksi, ja minun täytyy sentähden lähteä palatsiin. Juhlallisuudet ovat jo täydessä vauhdissa. Kuulepas miten satamassa huudetaan ja pauhataan; olen eroittavinani Euergeteen nimen."