United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki tyttö-ajan laulut, tyttö-ajan huimuus on kotiin jätettävä; sillä: Tapoja talo kysyvi, Tapoja talo hyväkin; Mies se mieltä koittelevi, Mies mieltä ani paraskin. Senvuoksi varoitetaan neittä: »Piä herkät hiiren korvat, Terävät jalat jäniksen; Niska nuori notkuttele, Kaunis kaula kaarruttele, Kuni kasvava kataja Tahi tuore tuomen latva!»
Kyllä menenkin, enkä tuon koommin kynnyksesi yli astu, mokoma ruoja! Katri touhutti pihan poikki omaan asuntoonsa ja säpätti kuin palava kataja pitkin tietä mennessään. Pysähtyi pari kertaa ja huusi taakseen karkeimman sanan, minkä keksiä voi, mutta Maria ei sitä enää kuullut, hän kun oli jo paiskannut ovensa kiinni. Sen siitä nyt sain! Vehnäskahvit juotin heittiölle vielä.
Sotaratsut ajavat siitä ylitse, ja kanuunavaunujen rattaat saattavat taivuttaa sen maata myöten. Mutta kataja ei katkea. Ei synny verihaavaa, ei tule luun vikaa. Kun meteli on ohitse, ojentaa pieni puu lyhyen jäntevän vartensa, ja oksa risahtaa oksalle: »Kasva sinä sinnepäin, minä kasvan tänne». Eikä kestä kauan, ennenkuin on jo jalkain jälki ja pyöräin uurtama ura peitossa.
Tie osota mulle, kuulla hengitystänsä halajan. ORJA. Ja kuinka aiot sinä, sokea, kurja, voittaa niin suuren ja tietotenhoisen miehen? PAIMEN. Maan emo minulle virkkoi: Vasten on valtoa jokaista Lemminkäinen loihtinunna itsensä tulisin taioin. Koko metsä on lumottu. Katajatarta vaan kapoista, neittä keltakutrillista, jota lempi, jonka jätti, ei ole kehdannut sitoa. Kataja vihasta räiskyy.
Olipa siinä tien varrella muuan kataja niin suora ja sorea, että Heikin pisti päähän katkaista se sauvaksi. Hän oli juuri vetämäisillään puukkoa tupesta, kun yhtäkkiä kuului tuo korven asukkaille niin tuttu ja samalla niin peloittava ääni, karhun vihellys. Joka mies kavahti kuuntelemaan ja tarttui vaistomaisesti pyssyynsä.
"Sinä olet sieni", sanoi kataja, ja se oli pahinta, kuin hän tiesi, sillä sienet ovat siinä huudossa, että eivät pidä varsin tarkkaa lukua mistään, ja kataja oli ylpeä suuresta maailman tuntemisestaan. Aurinko paahtoi ja vuokko tuli hetki hetkeltä yhä valkoisemmaksi ja kalpeammaksi. Sitte tuli sinne poikia puistoon leikkimään.
Miks' ei sovi, miks' ei synny, Miks' ei käy, miks' ei kyhäjä, Miesten soitto, naisten laulu, Piikojen ilonpiäntä; Sovitettu on, synnytetty, Musta valkian varaksi, Lyhyt pitkän puolisoksi, Pieni suuren vastimeksi, Kannunlauaksi kataja, Tuomi tuopin vanteheksi, Pakatsin rekipajuksi. Voisi nuo pariksi panna.
Samaan parveen ovat vielä luettavat Liisa Tervo, Emil Vainio ja Otto Tuomi, jotka kaikki ajanhengen leimaamaa naturalistista taidetta harjoittavat. Myöhäisemmän ajan ilmiöitä ovat Eemil Lassinen ja Väinö Kataja, joista jälkimmäisessä jo on jonkun verran uusromantista vaikutusta huomattavissa.
Sanoi äiti Lemminkäisen, itse lausui, noin nimesi: "En mä tieä, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan. Menet männyksi mäelle, katajaksi kankahalle, tuho sielläki tulevi, kova onni kohtoavi: use'in mäkinen mänty pärepuiksi leikatahan, usei'in kataja kangas seipähiksi karsitahan.
"Sehän on tuo vanha juttu, jota olen kuullut kyllä satakin kertaa jo ennen." Ja samaa tietään lensi hän pois. "Kuulepas, vuokko", sanoi kyhmyräinen kataja, joka seisoi siinä lähellä, "onko tuo nyt sopivaa, puhua tuolla tavalla ilmi sydämmensä tunteita? Täytyy pitää nokkansa pystyssä, jos on mitään nokkaa.