United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siitä sitä sitten räiskyy matolle ja huonekaluille, jotka eivät ole yhtä ihastuneet tähän ruiskuttamiseen." "Senpä vuoksi", lausuin minä, "kaipaa talomme myöskin maaemomme apua, kuten saatte nähdä. "Minun käsitykseni mukaan pitäisi täydelliseen taloon kuulua pieni kasviosasto, jossa kasveja vapaasti voisi hoitaa, kastaa ja tomulta suojella.
Tie osota mulle, kuulla hengitystänsä halajan. ORJA. Ja kuinka aiot sinä, sokea, kurja, voittaa niin suuren ja tietotenhoisen miehen? PAIMEN. Maan emo minulle virkkoi: Vasten on valtoa jokaista Lemminkäinen loihtinunna itsensä tulisin taioin. Koko metsä on lumottu. Katajatarta vaan kapoista, neittä keltakutrillista, jota lempi, jonka jätti, ei ole kehdannut sitoa. Kataja vihasta räiskyy.
Ja pistäen päänsä ulos akkunasta: »Nyt hurjimus laukkaa täyttä karkua! Pidelkää kiinni nyt! nyt mennään hirvittävää vauhtia! Katsokaa, katsokaa, kuinka se sähisee ja räiskyy ja kiitää kuin vimmattu! Koko maailma lentää taaksepäin!» Ukko Witt istui onnettomana odotellen viimeistä hetkeänsä. Hän risti kätensä ja sanoi Swartille: »Herra Jumala, naapuri Swart! Kunhan se peto vain ei pillastuisi!»
Te muut nukuttakaa vain venäläistä kovalla kuorsaamisella, kunnes melu alkaa.» »Mutta, olettakaapas, herra, että teidät saadaan kiinni.» »Silloin en tiedä muuta neuvoa kuin kaikki yht'aikaa sytyttäkää metsä tuleen. Siellä ylempänä ei ole puutetta sytykkeistä. Polttakaa niin, että ruuti sähisee ja räiskyy.» »Niin, niin, ell'ei muu auta.»
Ilma on täynnä kaikua ja suhinaa, valo vaalenee vaalenemistaan, viimein jääpi ainoastaan hohtava reunus valkoisille vuorihuipuille, ja yö tulee uneksuen hämynsä kanssa, muutamine vaaleine tähtineen siellä täällä taivaan kannella. Tämmöinen yö on ihana mustalaiselle. Tuli leimuaa ja räiskyy.
Koska räiskyy korpikuusi, koivu kuorensa varokoon! CHRYSEIS. Emo, ei minulla syytä. LEMMINK
Vain hetki, ja muuttunut kaikki jo on, väki väistynyt taas käy taistelohon, ja lieden rakkahan suusta tuli räiskyy loppumaton. Ja Drufvan jo kaukaa ihmetys lyö tätä katsoissaan: »Koe moinen, sen sanon, mestarintyö jo on suorastaan. Ken voittaa noin heti kunniaa, mitä ehtii vielä, jos elää saa? Hänt' auttaos, Luoja, hän kerran armeijoja johdattaa.»
Tuo nuori mies, joka eilen illalla vielä näytti niin miellyttävältä, niin puhtaalta muitten rinnalla, hän oli nyt ihan täydessä tellingissä, retkahti rattaille ja huusi minulle: »Anna nyt hepo mennä, että auringon silmille lika räiskyy.» Ja minä läksin. Yön kylmässä seistuani, olinkin halukas jäseniäni pehmittelemään, sillä sivumennen sanoen, minä pidin voimieni mukaan huolta terveydestäni.
Jokainen kure vaatteissakin, joka syntyy ja siliää hänen liikkuessaan, lisää eloa ja antaa vauhtia hänen lausumilleen ajatuksille. Mutta on se heidän kielensäkin luotu kuin tätä tarkoitusta varten. Se laulaa ja lirisee kuin puro, joka juoksee kivikkoa pitkin, se räiskyy ja ritisee kuin kulo katajikossa, ja yht'äkkiä kurahtaa se siitä paukkuen ja humisten kuivaan korpikuuseen.
Havuiselta vuotehelta havahtunut seisoo Suomi, viha karsas kulmain alla, sydämessä synkkä kosto, vielä viittaa entis-yöhön otsallansa orjan merkki, räiskyy raivo hedelmätön, katajainen karvaltaan. Monet kansan parhaat pelkää: »Tuonko oisi maassa mahti? Silloin raukee raunioiksi kaikki valon valtalinnat.