United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
niin tuohon tultuani, kunne näkyi jo pohja kuilun kahdeksannen, täynnä näin tulenliekkejä sen tuikehtivan. Ja niinkuin hän, mi karhuin kosti kerran, Eliaan vaunut näki viereviksi hevosten kohotessa korkeutehen, mut silmin, seurata ei niitä voinut, vaan näki liekin pelkän leimuavan ja haihtuvan kuin pilvi taivahille;
Katson ma kunne, aina ma nään Medusan pään! Tappanut olet jo taattoni armaan, minä lien toinen; jokainen on, ken kasvosi näki, tahtosi loinen! Orjana jaksa en enää ma nousta, käyttää en heimoni kalpaa, en jousta. Herpoaa käsi, kun eessäni nään Medusan pään! KOLME TYTT
Ettäpäs elävin silmin näitä maita matkaelet, kun jo itkin kuolleheksi, jo kauan kaonneheksi! "Kaks' oli poikoa minulla, kaksi kaunista tytärtä. Niist' oli osattomalta kaksi vanhinta kaonnut: poika suurehen sotahan, tyttö tietämättömihin. Poikani tuli takaisin, eipä tyttö tullekana." Kullervo, Kalervon poika, itse ennätti kysyä: "Kunne tyttösi katosi, minne sai sisarueni?"
Omasta halustaan eikä osaten muuta kuin äitinsä, suomen kieltä, tuli hän v. 1793 Hämeenlinnan kouluun, kävi sitten koulua Turussa, kunne pääsi v. 1800 oppilaaksi Turun yliopistossa, missä hän ensin aikoi lukea papiksi vaan muutti omantunnon syistä tämän aikomuksensa, ja alkoi valmistaa itsensä muihin virkoihin.
Etsin aarteen kimmeltävän minä aaltojen alta, kunne sen Neptunus saidasti on salannut, kätköstään toin kauneuden minä päivähän julki, uhmaten yötä sen toin loistohon Helioksen. Nyt yli Styxin katselen kauas päin elonrantaa: kaukana helmiset veet, kaukana kauneus on! Runoilijan hauta
Emo varsin vastoavi "On kyly kytömäellä, Johon portto pojat saapi, Tulen lautta lapset luopi, Tuonne pentujen pesähän, Sorajouhen soimen päähän." Jo on piika pintehissä Minne mennä, kunne käyä, Kusta kylpyä kysellä, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Piltti pienin piikojani, Paras palkkalaisiani!
Toisinpa isoni ennen, toisin valtavanhempani läksi hanhien ajohon, punasuien puujelohon: jousi oli suuri jäntehessä, vetehessä kaari kaunis, koira musta kahlehissa, kahle kaarehen siottu; rakki juoksi rannan teitä, pennut kiiteli kiviä. Sano totta, Väinämöinen: kunne kuitenki käkesit?"
Sikelialaisen ylistyslaulu kultasestansa. Minne, minne mehiläinen, Kunne kulkusi varainen? Tuskin vielä tuntureilla Aamurusko alkehessa. Kukat kultaiset, koriat, Kaikki vielä kaunihisti Lepeävät lemmessänsä, Utuisilla uutimilla. Kaste kanssa kaikinpuolin Vielä vilkkuvi kukilla; Etkö sure sulkiasi Tulemasta turmiolle?
Kunne puuhut pyörrähtävi, Sinne pyörrähän jälestä; Kunne varpa vaapahtavi Sinne vaapahan jälestä; Kunne lehti liekahtavi, Sinne liekahan jälestä.
Nälän näillä poistettua, Halun häättyä munilla, Mieli läikkyi lainehina Tuumissa tulevan aian: Kunne kummalle menisi, Mihin puuttua pitäisi? Ei tieä tulinen sielu, Kulle laskisi laulle. Kyllä poies poikkeaisi, Pian lähtisi pakohon, Ellei eessä silmiensä Armas äitinsä olisi: Senp' on murhe murtaneisi, Huoli särkisi syämen, Jos ei viesti vierähtäisi, Saisi poiasta sanoma.