United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Totta lapset toisten vielä Mahtaa kiittää keisaria, Sitä isäänsä isoista, Joka tuli tuskan alla, Häilähti siihen hätähän, Laittoi peipposet pesähän, Ett'ei kurjat tiellen kuollut, Viluun nälkä näännyttänyt, Tuulottaissa turvatoinna Murhein mustassa metsässä.
Kokko kun kotona kuuli sen sorean Suomen soiton, heitti pentunsa pesähän; itse loihe lentämähän soittohon sulan urohon, Väinämöisen vääntelöhön. Korkealta kokko lenti, halki pilvien havukka, allit aalloilta syviltä, joutsenet sulilta soilta.
Kova onni satutti reen nurkkaan ja tanterella kierivät kohta sekä herra että ajaja. Heille avuksi joutui Mattikin ja ryhtyi katkennutta aisaa korjailtaessa lakki kourassa puheisin metsäherran kanssa. "Tämmöinen harakan pesähän tämä on meidänkin talo, niinkuin kunnian herra itse näette. Kyllä tähän tarvittaisiin pian apua, niinkuin kunnian herra itse näette, jos tässä aikoo elää.
Vyötä sitten vyöllä kiinni, Mit' on pantuna pesähän, Valjastapas valmihiksi Kyllä kymmenen hevoista, Piä värkkisi vireillä; Aivan äkkiä älyä, Jos et jou'u juoksemassa Saamahan sanan perästä, Kyllä tukka tuiskuaapi Herran kourissa kovissa. Kunpa se ois kunnon herra, Joka tukkaani tuleepi, Niiaisinpa niskoillani, Pokkaisinpa polvillani, Että muistutti minua Virastani viisahasti.
Aino ei niitä enää voi kärsiä, hän ne menettää.» Niin selittää Perander sen kohdan Kalevalasta. Kansanvalistusseuran laulujuhlassa Jyväskylässä pitää hän v. 1884 tuon kuuluisan puheensa ja lausuu siinä muun muassa laulun voimasta näin: »Kotka kun kotonansa kuuli sorean soiton, heitti pesähän pentunsa ja loihe itse soittohon lentämään.
Etkö kyllin jo kiusannut minua? Kodistani korkeasta minut ryöstit, raakalainen, toit läpi merien myrskyn tänne kurjuuden kitahan, yön ja pakkasen pesähän, kitumahan, kuolemahan. Olenhan kuninkaan tytär! Orja, muistele osaasi! Polvistu katuen! Anna asunnoksi linna mulle! Ehkäpä kujerruksesi silloin kuulen, säästän sua.
Kerro, Jorma, voudille tarina ... kerro yön kuluksi, illan iloksi. Ka, kertonen, kun kuunnellette. Tämä on tarina: Oli kerran kolme veljeä, joilla oli vain yksi ainoa sisar. Mutta veljet vihasivat sisartaan ja niin pahoin pitelivät, että täytyi tytön erämaahan paeta, pois kotoaan korpeen painua. Kulki päivän, kulki toisen, niin jopa päivänä kolmantena kontion pesähän yhtyi.
Vyötä sitten vyöllä kiinni, Mit' on pantuna pesähän, Valjastappas valmihiksi Kyllä kymmenen hevoista; Piä värkkisi vireillä, Aivan äkkiä älyä, Jos et jou'u juoksemassa Saamahan sanan perästä, Kyllä tukka tuiskuaapi Herran kourissa kovissa.
Sydän parka, sinä olet nyt verkkoon kudottuna, ole hiljaa, siipiä kasvaa, madon pesähän se vaan on, pian saat lentää ulos. Se on ihanaa, se on kaunista!" Katariina rouva koki ystävällisellä puheella rauhoittaa häntä; mutta hänen mielihaaveensa siitä vaan yltyivät.
Kukapa täss' on Hiien koottu Kenpä Lemmon lentokeihäs, Joka lempeni lähetti, Pani kuulun kunniani, Tikan tiehen, tien ohe'en, Maan alle, maon pesähän, Tikan tietoliukkusehen, Kären käyntiloukkosehen! Vielä mä lempeni herätän, Nostan kuulun kunniani, Tikan tiestä, tien ohesta, Maan alta, maon pesästä, Tikan tietoliukkusesta, Kären käyntiloukkosesta; Nostan lempeni levosta, Kunnian kulonki alta.