United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
En minä jaksa surra ikääni minäkään! Minulla täytyy olla oikeus minullakin elämään! Minä tahdon nauttia siitä, ennenkuin vereni kokonaan hyytyvät ja minä jähmetyn lähenevän vanhuuteni viluun. Minä tahdon tänä iltana suudella ja syleillä minäkin ja korvata vuosikausien kiusat. Menee kuin veriini vähitellen tämä ilma. Hengitän ahnaasti sen hekumata.
Ennemmin kuin panen kunnialliset jalkani taas hänen pöytänsä alle ja lämmittelen polviani hänen uuninsa edessä ennen tahdon kuolla nälkään tai viluun, kuolla maantiellä aidan takana..." Kynttilä, jonka vanhus taas oli sytyttänyt, oli palanut loppuun; viimeinen liekki sammui sihisten jalassa. Lehmuksessa suhisi yötuuli ja pyöritteli kuivia lehtiä kalisevia ikkunan luukkuja vasten.
Kaksi tämän retken laivoista joutuivat talveksi Lapinmaan rannalle, missä koko väki nääntyi viluun; mutta kolmas, jonka komentaja oli kapteini Chancelor, oli onnellisesti päässyt Vienan-mereen, josta se seuraavana kesänä palasi Englantiin.
Niin, niin, me antaudumme, kiljui sama äiti, joka vast'ikään niin pahasti oli purkanut kiukkuaan linnan päällikölle. Fieandt aikoi juuri antaa jyrkän kieltävän vastauksen, kun Cajanus tarttui häntä käsivarteen ja osoitti erästä vallinsarven nurkkaa. Muuan nainen istui siinä, lapsi rinnoilla; he eivät liikkuneet, eivät enää valittaneet. He olivat kuolleet nälkään ja viluun. Fieandt antautui.
NYYRI. Lintusille Se kylmä lienee! viluun riutuneina He alas nietoksille putoavat. Taas olen kaikki valmistanut! LALLI. Mitä Sä olet valmistanut? NYYRI. Mökki tuossa... LALLI. Sen näen ... mut ei se toki lienekkään Sun valmistamas? NYYRI. Siinä lepää... LALLI. Kuka? Tuo Kerttu petturiko? NYYRI. Pispa Henrik! LALLI. Haa pispa piru! NYYRI. Eikö kotia Sun vaimos jäänyt? LALLI. Ei.
Samassa näkyi pari suomalaista sotamiestä, jotka kiirein askelin riensivät häntä kohti. Hän asettui heidän tiellensä, osoitti Attilaa ja pyysi heitä pysähtymään. Tuo outo kohtaus, nainen kaatuneen soturin vieressä, sai heidät pyytämättäkin seisahtumaan. Jos olette ihmisiä, sanoi Maria, niin viekää tämä herra johonkin mökkiin, muutoin kuolee hän viluun. Vieläkö hän elää?
Mut laps, älä suotta enää Jumaluuttani pelkää, Vaan laita sa mulle teetä ja rommia, Sill' ulkona kylmi, Ja kalsea öinen ilma Saa myös ikijumalat viluun, Ja tulee jumalallisin nuha Ja yskä kuolematon." Poseidon.
Mutta ei häntäkään kuulunut ja niin kului kolme tai neljä tuntia ikävimmässä epävarmuudessa, jota vielä lisäsi pelko, että hänet ehkä oli jätetty nääntymään nälkään ja viluun. Silloin kuului taas askelia hänen päänsä päältä, säppi avattiin ja luukku nostettiin ylös.
OLAI Enkö tulisi takaisin? Nyt tulen enkä enää yksin tule! Tulen voimalla ja väellä. Tahdoitte minut nälkään ja viluun tappaa. Minulta ovenne salpasitte. Tulella Panu minut polttaa aikoi. Joka tulen viritti, sen tuli polttakoon! Kostaman sinun pitää, sanoo Herra, Herra! JORMA Kostosta puhuu tämä, kostosta tuo. Kostoa huutavat ihmiset, kostoa haltijat, sitä elävät, sitä vainaat.
Vuorten viluun kukat kuoli, kolkot huiput peittää jää! »Kirjokukat, tiedänhän ne, äiti, äiti, en jää tänne!» Läksi poika ajoon riistan, pois hän syöksyy veikaten, hurmoksissa hurjan kiistan häälyy yli kuilujen. Kilpaan käyden tuulen kanssa, kauris karkaa makuultansa. Kaljun rinteen kallioita kapuaa se kepeään, pelkäämättä onkaloita siukuu yli iljenjään.