United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuossa sitte sikaria poltellen ja tämän puolen asioita silloin tällöin pirtissä pistäytyviltä palvelijoilta kysellen odoteltiin metsäherran ylösnousemista. Viimeinkin alkoi aika pitkäksi käydä ja päätettiin käydä keittiössä kysymässä, joko herra on ylhäällä. Vihaisin silmin siellä sisäpiiat vieraita katselivat ja tiuskasivat, ettei herran luokse "yöllä pääse."
"Minä myönnyn tykkönään metsäherran väitökseen", vastasi kapteini kaikkien hämmästykseksi; "hänen hevoisensa pelästyi lentävää huivia enkä minä usko, että ratsumestari, jonka nimessä sain kunnian ajaa, tahtoisi sattumuksesta saada voittoa. Sentähden ehdoitan, että hiukan lepuutamme hevoisiamme ja sitte alamme uudestaan".
Metsäherran kasvoilla vilahti kummallinen väre, vaan vieläkin pitemmäksi venyi hänen naamansa, kun akkunasta huomasi Matin sangen kevyesti siirrältävän reestään luullun voisaavin ja näki sen korvassa oman puumerkkinsä, sitte kun Matti oli sen päältä raidin ja vyön riisunut.
Ei minun luonnollani olisi Marjaakaan käsketty ilman aikojaan antamaan pois metsäherran velkakirjaakaan, niinkuin Risto vainaja käski. Illalla oli vainaja vielä surkutellut veljeänsä, kun se on niin taipunut korttipeliin, juominkeihin ja joutaviin kestinkäymisiin, jottei niiden tiimalta muista itsellään sielua olevankaan." "Tekeehän sitä joutava aikansa kuluksi jotakin", murahti Aaro.
Nyt kumminkin mä selittää sen voin, Miks' pitänyt et ole pojastain. KILPI. Sun pojastas? En ole ollenkaan Mä häntä nähnyt enkä kuullutkaan Hänestä haastettavan. LAMPINEN. Selvää on, Kun ketään lasketa ei luolahas. Monesti jyskyttänyt porttias' Hän turhaan on. KILPI. Hän missä on? LAMPINEN. Salohon Mä metsäherran luoksi lukemaan Ja metsänhoidantoa oppimaan Lähetin hänet.
Kapteini piti hevoistaan vallin reunalla ja näki metsäherran hevoisine päivineen kuppuroitsevan toiselta kiveltä toiselle näkymättömiin saakka. "Tällä kertaa se ei ole pelkkää sattumusta", jupisi hän. "Naikos hän sitte nuoren lesken?" "Jos hän nai!" kertoi tämän tarinan juttelija, hämmästyneenä katsellen kysyjää. "Ei! Te ette suinkaan oikein ole ymmärtäneet kaskuani.
Silmänräpäyksessä lennähti siitä läheinen akkuna auki, ja viepäs vitsahinen sitä sanatulvaa, joka sisästä alkoi kuulua. Kuulivat siinä nimensä miehet ja niine hyvineen täytyi heidän, metsäherran käskystä, tallustella ulos portista.
Metsäherran hevoinen pelästyi ja keikkui syrjään; kohta oli se kuitenkin taas hänen vallassaan ja juoksi rotkolle. Siihen hevoinen seisahtui ikäänkuin peläten niin pitkää hypähdystä. Metsäherra kannusti sitä kaksi kertaa reunalle; molemmat kerrat peräytyi se taapäin. Kolmannella kerralla töytäsi se rotkon ylitse, mutta ratsumestarin hevoinen oli silloin jo toisella puolella ja oli perille ehtinyt.
He lensivät kaivantojen sekä vallien ylitse yhtä onnellisesti ja ripsaasti; kun rotkolle ennättivät, hypähti kapteinin hevoinen ylitse; metsäherran seisahtui taas ja ojensi etujalat eteensä.
Panna oma veljensä ruotilaisen kanssa saunaan, jotta saisi jouluyönä rauhassa pelata korttia käräjäherrain ja muiden renttujen kanssa. Ja kuitenkin elätti Risto tuota 'Hänen Majesteettinsa armoa' kuusi vuotta ihan omin kustinsa akateemiaankin ja monta vuotta sitte vielä sinne metsäherran kouluun.