United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta yhä hurjemmin kannusti Väinämöinen hevostaan ja yhä nopeammin jalkosi jalo, vaahtinen varsa hänen allaan yli vuorten ja laaksojen, kautta kaahlamojen ja ryteikköjen. Purot olivat pitkistä sateista paisuneet, polku liejuinen ja livettävä.
Hassan, viraltaan runoilia ja sadunkertoja, kannusti hevostaan ja ratsasti käskystä esiin virkaansa toimittamaan.
"Hyvä ystävä!" vastasi kapteeni ja pysähtyi, sillä hän hyvin tajusi, että tämä päällikön antama käsky etupäässä koski häntä, jos kohta sen ohessa ratsujoukkoakin. "Onko tuo jompikumpi niistä kahdesta?" kysyi päällikkö kääntyneenä häntä lähinnä ratsastavan ratsumiehen puoleen. Viime mainittu kannusti hevostansa ja ratsasti aivan kapteenin eteen.
Aramis, joka pelkäsi tahraavansa saappaansa tuommoisessa tekorapakossa, nuhteli heitä ankarasti. Athos tahtoi häntä hillitä, mutta se oli liian myöhäistä. Työmiehet rupesivat tekemään pilkkaa matkustajista ja suututtivat hävyttömyydellänsä tyynen Athoksenkin, niin että hän kannusti hevostansa erästä kohti.
Kun kreivitär eräänä iltana kotiin palatessa kannusti tammaansa, iskien sitä kylkiin ja taas äkkiä pysäyttäen sen, kuului Julien useita kertoja sanovan hänelle: Varokaa, varokaa! Hevosenne voi hurjistua! Siihen vastasi kreivitär: Yhdentekevää. Ei se teitä koske. Ja hänen sanansa kaikuivat avokentällä niin kimakkoina, kovina ja selvinä, että ne olivat kuin ilmaan naulatut.
Yleisellä riemulla tervehdittiin hänen onneaan ja rohkeuttaan. Mutta kuninkaan kasvot siitä vain synkistyivät; yhä hurjemmin kannusti hän hevostaan yli kallioiden ja jyrkänteiden; hän oli saanut eteensä komean hirven, joka kivien välissä oli nyrjähdyttänyt jalkansa ja nilkutti; yhä hitaammin pääsi se pakenemaan ... sitä ajettiin rantaa vasten, pako oli mahdoton.
Metsäherran hevoinen pelästyi ja keikkui syrjään; kohta oli se kuitenkin taas hänen vallassaan ja juoksi rotkolle. Siihen hevoinen seisahtui ikäänkuin peläten niin pitkää hypähdystä. Metsäherra kannusti sitä kaksi kertaa reunalle; molemmat kerrat peräytyi se taapäin. Kolmannella kerralla töytäsi se rotkon ylitse, mutta ratsumestarin hevoinen oli silloin jo toisella puolella ja oli perille ehtinyt.
Hänen sielussaan alkoi herätä ajatuksia, jotka häntä itseänsäkin peloittivat ... mutta hän ei tahtonut horjua, ja hän kannusti hevostaan saavuttaakseen pikemmin sen päämaalin, jossa oli myöhäistä enää empiä. Drake ratsasti ääneti hänen rinnallaan, kunnes he saapuivat lahden rantaan.
Ja kertoi heille Aapo seuraavan tarinan, heidän kulkeissansa pitkin nummen harjua alas kohden autiota Sompiosuota. Tuli eräs ratsastaja ja näki nummella kärmeitten kuninkaan, jolla oli kimmeltävä kruunu päässä. Hän ratsasti häntä kohden, noukkasi miekkansa kärjellä kruunun kuninkaan päästä, kannusti hevostansa ja kirmasi kalleuksinensa pois kuin tuulissa ja pilvissä.
Ja äkkiä kuningas kannusti ratsuaan ja ajoi tietä hakematta suoraa päätä jyrkintä rinnettä alas vihamiestään kohti. Pelko, että tämä pääsisi häneltä karkuun, sai hänet unohtamaan kaiken. Ja kuningas lensi alas, ikäänkuin hänellä olisi ollut siivet, ikäänkuin koston jumala olisi kiidättänyt häntä pensasten, kalliosärmien ja rotkojen yli.