United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
En minä tahdo kovasydämminen olla. Olkoon unohdettu. Tekeehän sitä jos jotakin kiivaudessa. Tulin vaan lähettäneeksi poliisia noutamaan SAARA. Tuossa on mieheni. Rouva Wigren suostuu ehtoihin. WIGREN. Käsirahaksi saatte velkakirjan takasin ja tyttö sitoutuu sitten NIILO. Mutta Saara! Minä pesen käteni puhtaaksi. WIGREN. Tässä on kontrahti valmiina. Siihen kirjoittaa ensin tyttö ja sitten te
Se suuri lumivaippa, jonka pelättiin hautaavan alleen ja ihmisiä erottavan, onkin vain kohottanut ja yhdistänyt. Lumenhaltijan ilkeät aikomukset ovat häpeään tulleet. Tekeehän tuo vielä raskaammissa kotiajoissa haittaa hiukan. Heinäkuormat täytyy panna pienemmät kuin ennen, ja hirsien veto useihin uudisrakennuksiin on täytynyt jättää toisiin.
Tekeehän mies rukka aivankuin humalainen, jonka silmät vain näkevät vereksiä pulloja, huomaamatta kuinka suuren numeron krouvari jo liidulla kirjoittaa tiskin takaiselle taululle.» »Joko nyt pääsit loppuun?» kysyi herttua airueelta.
Tekeehän lääkär' pikkutaikojaan, Ett' tepsis varmemmin sen rohtokaljat. Nyt tiedä tuo: Jos kahden suo Vaan mennä, luo Yks' kymmenen. Tee kolmonen Tasaksi, niin Sä rikastut. Pois neljäkin! Niin viis ja kuus Sen noita huus Saa seitsemän Ja kahdeksan, Näin valmistan: Yks' yhdeksän saa olla, Ja kymmen on nolla. Kas sepä vasta loihtulaulu, Se onpi noidan kertotaulu!
»Tottapa se sillä... Sillä ei suinkaan se muutoin leivissä pysy!» vahvistui siitä Anttikin, ja Jussi vielä lisäsi: »Tekeehän se housut, niin että kestää niissä mies aikansa.» Hetken kuluttua hän ihmetteli: »Kas kun ne eivät ole panneet sitä Kenosta putkaan täällä Joillakaan!» Mutta nyt he vaikenivat, kun oli tullut se sana mainituksi.
Ajanratoksi ja kun olin vatsanikin täysin tyydyttänyt, rupesin kuvettani hankaamaan rattaan pyörään. Tekeehän sitä joutenollessaan jos jotakin. Talosta kuului yhäti melua, lauloivat, noituivat ja pitivät mitä jumalattominta elämää. Voi voi sitä maailman menoa sentään, ajattelin.
"Tekeehän äiti, tietääkseni, aamulla menekkiä kaupunkiin ja minun täytyy luultavasti taas kyydittää häntä ynnä poikanulikkaa sinne". Se ylenkatseellinen tapa, jolla rakastettava nuorukainen mainitsi tuota lapsen velvollisuutta, oli mitä hurskainta kuin koskaan olen kuullut. "Wise?"
Ei minun luonnollani olisi Marjaakaan käsketty ilman aikojaan antamaan pois metsäherran velkakirjaakaan, niinkuin Risto vainaja käski. Illalla oli vainaja vielä surkutellut veljeänsä, kun se on niin taipunut korttipeliin, juominkeihin ja joutaviin kestinkäymisiin, jottei niiden tiimalta muista itsellään sielua olevankaan." "Tekeehän sitä joutava aikansa kuluksi jotakin", murahti Aaro.