United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Simo, tuo lyhykäinen, paksu mies tuossa keskilaattialla on 29 vuoden vanha ja Aaro, tuo pitempi hoikkasempi mies Simon pään pohjussa, on 24 vuoden vanha.
Aaro otti pois nenältään vaskisankaiset ja pyöreälasiset rillinsä, jotka olivat kiinnitetyt paksuun, pään ympäri kulkevaan punonnaiseen, ja hankasi niitä kotveroisen muutaman keskentekoisen, vaatenuoralla riippuvan verkatakin helmaan. Sitte hän taas asettui entiselle paikallensa ja entiseen asemaansa ompelemaan. "Niin, niin!" huokasi Aaro ja mietti; "kummallista se on, vaan totta; ihan totta.
Mutta miten se tuollainen voi syntyä. Asia on luonnollinen, sanoi Aaro. Korvessa oleva taivaanikuinen routa synnyttää yöllä kylmän ilman ja siitä tulee usva. Ylhäällä olevan lämpimän ilman raja on niin jyrkkä, että usvan selkä jää noin tasaiseksi. Näette, kun aurinko joutuu ilmaa enemmän lämmittämään että usvan täytyy tasaltaan painua alas ja hävitä, kunnes aurinko on iltasella mennyt mailleen.
"No nyt se Pitkä-Ristokin jo heitti hyvästit tälle maailmalle." "Jottako kuoli?" tiedusti Aaro. "Kuolihan se. Minä jouduin sinne yht'aikaa papin kanssa. Kunnari sitä oli ripittämässä. Ei ollut ukko pappa jaksanut itse lähteä yötä myöten kulkemaan. Parahiksi satuin minä hengen lähdölle, ja kaunis lähtö sillä olikin.
Renki Mikko ja piika Liisa sekä paimen Aaro olivat palvelijoita, joten tavallisissa oloissa pöytään istuutui vain kuusi henkeä. Kesäiseen aikaan pidettiin lisäksi päiväpalkkalaisia. Samu oli edellisinä päivinä käynyt ympäri kyliä talkooväkeä kutsumassa.
Ja nuotio siinä vain yhä palaa liekuttelee. On se mainio keksintö tuo tuommoinen tuli, joka ei tarvitse kokkia eikä kohentajaa, vaan palaa ja palaa yhtämittaisesti saman suuruisena. Se onkin laiskanpojan valkea vanhalta nimeltään, sanoi Aaro. Kerran oli ollut enemmän kuin puolitusinaa veljeksiä, yhden äidin lapsia.
Eikä siellä tunturin laella juuri kauan viihdykään. Paljas kallio tai hiekka ja kylmä viima käy aina. Ei koskaan ole tyyntä. Ei koskaan tyyntä! huudahti Mikko. Ei siellä pilvien rajalla ole koskaan tyyntä, sanoi Aaro ja nousi lähtemään.
Aurinko piiloutui hongiston taakse, tuulen henki tyyntyi, jättiläisiksi kasvoivat aholla honkain varjot ja Matti puhui, niinkuin hän sanoi: Tarinan itsestänsä. Niinkuin kai tiedät, olen minä Korpikylän Uotilan poikia. Neljä oli meitä veljestä, joista vanhimman jälkeinen olin minä. Veljeni olivat Aaro, Yrjö ja Taneli.
Kototalomme myytiin vasaramarkkinoilla, ja kuin suden pennut, jotka pesästään lähtevät, jouduimme mekin maailman hartioille. Se mies, joka saaliin saapi ja rauhassa sen syöpi, niinhän se on susien sekä ihmisten kesken. Aaro on lampuotina toisessa pitäjässä, Yrjö on torpparina Virvamäen kartanon alueella ja Taneli on renkinä vielä. Renginvirka se minunkin edessäni oli, mikäs muu?
Huomisen päivän aurinko oli jo yli tunturin laen paistamassa, kun Aaro heräsi ja varovasti nousi istualleen ja katseli, näkyisikö ketään valveella aloittaakseen puhetta, jotta sen kuultuaan alkaisi yksi ja toinenkin valveutua. Mutta kun jokainen reuotti hervotonna ja elämästä tietämätönnä, niin Aaro kallistui entiselle paikalleen. Aaroa ei kuitenkaan enää nukuttanut.