United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt luunne kohta täältä korjatkaa, Sill' itse kapteen kohta koton' on; Ja jos hän saapi täällä nähdä teidät, Niin peto silloin perii kaikki meidät. Aukaisen portin. Pois salohon! LAURI. Hyvästi, Aina! AINA. Et saa mennä pois: Sun täytyy jäädä. Miks et jäädä vois? LAURI. Ei nyt, vaan pian! Ikipäiviks sitten, Jos niin vaan tahtoo Herra taivahitten. Kahdestoista kohtaus. Aina. Liisa.
Ja muistanut tähtipoikia olen ma silloin, ja monta muuta myös: »Ja vaikka ma mieron polkuja polen, niin polkevi monta muuta myös.» On kaunista kulkea talosta talohon, runot lausua takkavalkean valohon, ilon pilkettä pirtteihin luoda, ja kenties sortua Suomen salohon.
Viel' olet, emo, elossa, vanhempani, valvehella, kun jo luulin kuolleheksi, kaiketi kaonneheksi, miekalla menetetyksi, keihä'ällä keksityksi! Itkin pois ihanat silmät, kasvon kaunihin kaotin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Viel' olen toki elossa, vaikkapa piti paeta, pistäitäni piilosalle tänne synkkähän salohon, korven kolkan kainalohon.
Paljo on tikalla huolta, Ja paljo tikan pojalla, Syömisistä, juomisista, Henkensä pitämisestä. Noin tiesin tikan sanovan, Kuulin kurjan kuikuttavan: "Enpä tieä tikka rukka, Kuta tammea takonen, Kuta kuusta kolkuttanen, Kuhun kulkenen salohon: Tuolla ois enempi puita, Tuolla äiä pökkelöitä, Tuolla toukkia paremmin."
Nyt kumminkin mä selittää sen voin, Miks' pitänyt et ole pojastain. KILPI. Sun pojastas? En ole ollenkaan Mä häntä nähnyt enkä kuullutkaan Hänestä haastettavan. LAMPINEN. Selvää on, Kun ketään lasketa ei luolahas. Monesti jyskyttänyt porttias' Hän turhaan on. KILPI. Hän missä on? LAMPINEN. Salohon Mä metsäherran luoksi lukemaan Ja metsänhoidantoa oppimaan Lähetin hänet.
Niinkuin Oinaan nahan viejälle Muinoin mainio Medea keksi Keinot, niin nyt neito rehevälle Kosijalleen', jonk ihastukseksi Louhen vihdoin täytyi myöntää hälle: "Puolisokses vie nyt ikuiseksi Valvattini." Kohta häitä juodaan, Sitten sepon kotoon nainen tuodaan. Huis nyt lehmät lehtohon! Kourusarvet salohon, Kultaisille kunnahille, Hopeisille ahoille!
KILPI. Sanottu välein, tehdä vaikeampi! Näytäthän onnellinen olevan. LAMPINEN. Kyll' olen ollut, kiitos Jumalan! Jo monta vuotta siitä vierryt on Kun toinen toisemme me kohtasimme. Kun sota loppui, jättäin kumppalimme, Mä muutin poijes synkkään salohon Harmista, että maa noin hyljättiin Ja altiks vierahille annettiin; Nyt korpea mä kyntää alotin, Kuin esi-isät maata viljelin.
Vielä kuulin kummempia, Imehempiä tähysin: Hirsi veti, härkä notkui, Reki kesti, tie hajosi; Orava ahoja kynti, Hevonen makasi puussa; Kattilalla souettihin, Wenehellä keitettihin; Repo päätä poimimassa, Itse hanhut antamassa. Anna hanhut siipiäsi, Lakia laakamoisiasi! Millä lennän muille maille, Noille maille tuttaville, Hopiaisehen salohon, Kultaisehen koivikkohon.
Tuo kulki Kalevan poika kuusikkoa kuulevata, lauloi laulua sydämen elokuisen illan alta: »Etsinen minä emoa, enpä tiedä, löytänenkö, mont' oli veljeä minulla, vieri maille vierahille, taatto kaatui kannaltansa, kuoli kuuluisa Kaleva, yksin yöpynen salohon, äidin ääntä kuulematta.»
Tiehyt metsähän vetäpi, Ura saattavi salohon. Marketta Materon neiti Sekä istui, jotta itki, Itki päivän, itki toisen, Itki kohta kolmannenki, Metsän synkässä salossa, Alla vaaran varvikossa.