United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuomas oli käynyt suoloja noutamassa Nurmeksesta asti. Suolalaukku selässä hiihti hän suorinta tietä eli toisin sanoen tietöntä korpea kotiaan kohti. Eräässä paikassa tuli hänen kulkea kylätien poikki. Hevonen rekineen oli pysähtynyt tielle. Kolmet kalpean laihat lapsen kasvot näkyivät reestä ryysyjen ja heinien välistä. Nuorin lapsista saattoi olla noin neljän vuoden vanha.
Korpi ei loppunut, vesi ja hyyhmä ei vähennyt, mutta minä vaan painoin menemään yhtä kiivaasti ajatellen, että tuleehan pää vetävälle. Aloin jo mielessäni ikävöidä niitä järviä, joitten väliin pitäisi matkani mennä. Ei näkynyt järveä, ei näkynyt maata, yhtä ijankaikkista korpea oli vaan. Lunta alkoi sataa lohnia harvasteesen kuin akan paloja. Ja sakeni sade ja korpi kävi yhä synkemmäksi.
Uusia asukkaita tuli parvi toisensa perästä, ja seitsemäntoista vuotta siitä, kun ensimäinen puu oli hakattu kumoon näillä tienoin, pyysi uusi territorio päästäksensä valtiona unioniin. Pari vuotta myöhemmin seurasi sitä Tennessee, joka siten myöskin tuli valtioksi, vuonna 1794. Mutta Daniel Boone, "Kentuckyn isä", ei viihtynyt tiheään asutussa paikassa, vaan halusi jälleen korpea samoomaan.
Sitäpaitsi oli heillä millä pienempiä, millä suurempia verihaavoja. Pakolaiset harhailivat pitkin korpea sinne tänne. Kymmenen miestä heitä oli sattunut yhteen joukkoon. Ne juoksivat edeltäpäin maantienviereen piiloon ja ryöstivät muutamia hevosia viskaaleilta takaisin. Toiset hevoset ennättivät maantielle, millä viskaalit ennättivät pakoon. Seuratkaamme seurueen komentajaa Simoa.
Minun, vanhemman, olisi pitänyt tietää paremmin... Mutta kun kerrankaan iloitsisi siitä mistä minä kun sanoisi: »Oletpa siihen taas korpea avannut, tuleepa siitä taas huima huhta!» Mutta ei! Hänen ajatuksensa seisoivat hetken. Siinä se on, ettei meillä ole lasta! Siinähän se on. On itselläänkin sitä ikävä! Sentähden se on semmoinen kuin on. Ei ole lasta eikä enää saada!
Korpiahan hän oli tullut aukaisemaan, ja korpea kohti piti hänen kulkea ... muut asutuita maita viljelkööt. Vaimo oli ollut alakuloinen hänen lähtiessään, oli silmissä ollut pyyntö, jota ei suu ilmaissut.
Mutta synkkä ja autio, kuin syksyn metsät hänen ympärillään, oli myös hänen sydämensä. Kauan hän asteli sammaleista korpea, asteli viimein kivistä, mustikanvartista maata, ja murheellisesti huokaili kellastunut koivisto käydessä kolkon tuulen. Mihin piti hänen vaeltaa metsien pyörryttävissä saleissa? Mihin piti paeta miehen, koska iloton ja pimeä oli elämä ja pimeä kuoleman yö?
Mutta missä osassa Sadanvirstan korpea heillä oli asumuksensa, siitä talonväellä ei ollut mitään tietoa ja jos heillä olisi ollutkin jokin aavistus siitä, eivät luultavasti olisi uskaltaneet sitä meille ilmoittaa. He olivat eläneet alituisessa pelossa, että joukko kävisi heilläkin ryöstöretkellä, mikä olisi ollut helppo asia, kun heillä ei ollut naapureita lähempänä kuin kahden penikulman päässä.
Jonkun verran sai maalari kuitenkin korpea pakenemaan mökkipahasensa ympäriltä ja vähän peherretyksi siihen peltoakin, mutta kovaa vastarintaa tekivät vielä korven kannotkin, sillä lahoaminen ei käy niinkään joutuisasti. Korvella on kauvan ankara kostonhimo rauhansa häiritsijää vastaan. Niinpä tässäkin.
Hän riensi takaisin muille maille ja sanotaan saaneen surmansa kaukana itäisellä maalla, toisella puolen Arapian korpea. Mutta aina sadan vuoden perästä Juhannus-yönä Lalmanti ritari tulee tänne valkoisen ratsun selässä; hän rientää Inkerin kalliolle, ja sinne Inkerikin nousee Torisevasta Vellamon neitona.